(TEXTE FR PLUS BAS)
Lasten hiihtolomaviikko on lopuillaan, ja nyt on taas aika ajatella vähän kouluasioita!
Tässä vielä muutama ero Ranskan ja Suomen koulujen välillä omien kokemusteni pohjalta.
5. Oi Wilma, Wilma…
Olin kuullut Wilma-viestintäkanavassa sattuneista viestinnällisistä ylilyönneistä jo ennen Suomeen tuloani. Wilma (kodin ja koulun välinen www-käyttöliittymä) voi toki sisältää turhaakin viestittelyä, mutta minusta se on nyt ainakin alkuaikoina ollut kätevä tapa olla yhteydessä opettajaan, ja saada reaaliajassa tietoja kouluohjelmasta ja siihen tehdyistä muutoksista. Ja täytyy sanoa, että tytön opettaja ei halua lähettää viestejä mistään täysin turhasta, eli en ole vielä saanut yhtään viestiä pulpetissa väärinpäin istuvasta lapsestani (tosin tyttö on niin kunnollinen, että tuskin sellaisia viestejä edes tulee!).
6. Luokkahuone
Luokkahuonekäyttäytyminen on muuttunut sitten omien kouluaikojeni. Ennen näteissä riveissä olevissa pulpeteissa istuttiin hiljaa ja puhuttiin vain, kun opettaja oli antanut luvan.
Tyttöni koulussa kaikki pulpetit ovat korkeita pöytiä ja tuolit myös korkeita versioita. Pulpettien paikkaa voi vaihdella näppärästi pienryhmistä U-kirjaimen muotoiseksi luokaksi. Ei haittaa, vaikka lapset vähän liikkuisivat tunnin aikana, kunhan se ei häiritse opettajaa ja muita lapsia. Kuulemma naapuriluokan lapset saavat tehdä tehtäviä tunnin aikana jopa lattialla maaten!
Koulun luokat on varustettu digitaalisilla näytöillä, joita voi käyttää joko materiaalin heijastamiseen suoraan tietokoneelta tai valkotauluna, jolloin taululle voi kirjoittaa valkotaulutussilla. Lisäksi oppilailla on käytössään pari tablettia, joita voi käyttää tiedonhakuun.
7. Vieraiden kielten opiskelu
Tyttöni aloitti englannin kielen ”opiskelun” jo kolme vuotta sitten ranskalaisessa koulussa. En halua nyt yleistää, sillä tämäkin on varmasti koulukohtaista, mutta tyttöni opettajat pitivät englannin tunteja vähän silloin kuin oli aikaa… En koskaan nähnyt lapsella oppikirjoja tai monisteita englannista eikä siitä ole edelleenkään annettu minkäänlaista arvosanaa. Nyt kun tyttö tuli suomalaiseen kouluun, hän totesi olevansa pahasti jäljessä täkäläisistä lapsista, vaikka nämä ovat vasta aloittaneet enkun opiskelun syksyllä! Ei ole mikään ihme, jos ranskalaiset ovat niin huonoja muissa kielissä, kun niihin ei selkeästi panosteta ollenkaan! Lisäksi, jos jäisimme Suomeen, tyttö voisi valita halutessaan ensi vuonna ensimmäisen valinnaisen kielensä. Koulussa vaihtoehtoina olivat saksa, ruotsi, espanja ja ranska. Tyttöä harmitti kovasti, kun hän ei voinut aloittaa espanjan opiskelua ensi vuonna...
8. Luokkakoot
Ranskan koulussa luokkien koko vaihteli 25 -30 lapsen välillä. Tällaista lapsijoukkoa oli kaitsemassa ja opettamassa yksi aikuinen (kindergarden-tasolla joissain kouluissa kaksi aikuista). Suomalaisessa koulussa pojan eskariryhmässä on 28 lasta, mutta kolmen opettajan ansiosta lapset voidaan jakaa pienryhmiin. Näissä pienryhmissä lapset ovatkin melkein koko päivän.
Tyttöni luokalla on vain 19 oppilasta. Osa tunneista (äidinkieli ja matematiikka) käydään pienryhmissä, jolloin lapsia on vain 8-9.
Johtuukohan sitten kaikista näistä pienistä eroavaisuuksista, että suomalainen koulu on niin arvostettu, kadehdittu ja korkealle rankattu maailmalla? Tiedä häntä, mutta lapset ainakin arvostavat näitä pieniä eroja.
Les différences entre les écoles, partie II
La semaine de vacances d'hiver de mes enfants s'achève et il est temps de reprendre le chemin de l'école.
Voici en core quelques différences entre les écoles finlandaises et françaises selon nos propres expériences.
5. WILMA - une interface web entre les écoles et les parents
WILMA est un portail web que les parents et les écoles utilisent pour communiquer sur tout… et surtout sur tout! Je trouve ce portail très pratique et facile à utiliser. Je peux envoyer rapidement un message à n’importe quel prof pour demander des devoirs, dire que mon enfant est malade ou sur des éventuels problèmes à l’école. Et pareil pour les profs. WILMA a aussi eu des retours négatifs car certains parents ou instituteurs ont eu tendance à utiliser ce système abusivement. C’est vrai qu’il est facile de dire des choses via un message électronique au lieu de se rencontrer face à face. Ou certains parents ont été frustrés par des dizaines de messages sur tous les petits défauts ou des problèmes mineurs de leurs enfants (quelques fois des messages tous les jours du genre « votre enfant a couru dans les couloirs, a tiré sa langue, a oublié son étui, a poussé un camarade, a oublié de tirer la chasse d’eau…). Pour le moment j’apprécie ce système, peut être aussi car ma fille a une institutrice qui a elle-même dit qu’elle ne veut pas utiliser WILMA comme une poubelle à tout sortir ! Il est important de rencontrer des parents en vrai, même pendant cette ère technologique.
6. La vie en classe
La vie en classe a changé depuis mon temps à l’école primaire. Avant les enfants étaient assis le dos droit et les tables bien rangées en rang. Les élèves parlaient uniquement quand le prof l’autorisait.
Dans l’école finlandaise de ma fille tous les pupitres sont des tables hautes ainsi que les chaises. Les pupitres peuvent changer de place selon la matière à étudier. Souvent les enfants travaillent dans les groupes de quatre. Dans quelques classes les pupitres ont été rangés en forme de U. Les enfants peuvent bouger dans la classe ou écrire des notes debout, tant qu’ils ne dérangent pas l’instituteur ou les autres enfants. J’ai même entendu que les enfants dans la classe voisine font leur classe en s’étalant par terre avec leur livre!
Les classes de cette école ont des grands écrans projecteurs à la place des tableaux noirs. Ainsi l’instituteur peut soit écrire sur le tableau avec les feutres spéciaux ou projeter du matériel à partir de l’ordinateur. En plus de ça les élèves ont à leur disposition quelques tablettes qu’ils peuvent utiliser pour la recherche des informations.
7. Les langues étrangères
Ma fille a commencé à ”étudier” l’anglais en France il y a trois ans. Je ne veux pas généraliser, mais j’ai l’impression que dans les écoles françaises on donne des cours d’anglais aux élèves quand il y a du temps… Les classes d’anglais ne se font pas régulièrement, je n’ai jamais vu de livres ou des cahiers d’anglais dans le cartable de ma fille et cette matière n’a jamais été évaluée … Quand ma fille est arrivée en Finlande, les enfants de sa classe avaient commencé l’anglais cinq mois auparavant. Pourtant ma fille se sent complètement dépassée ! Elle a du mal à suivre car elle a déjà des lacunes dans le vocabulaire. Du coup cela ne m’étonne pas du tout que les français sont (en général) assez mauvais en langues étrangères, si l’enseignement n’est pas efficace.
Ma fille aurait pu aussi choisir une deuxième langue étrangère pour l’année prochaine si on restait en Finlande. Elle avait le choix entre allemand, suédois, espagnol et français. Elle était très triste qu’elle ne pouvait pas commencer l’espagnol l’année prochaine...
Tous les enfants commencent une deuxième langue étrangère à la première année du collège, à 13 ans. Cette langue est la plupart de temps suédois. Ceux qui aiment les langues étrangères, peuvent prendre une langue en plus à 14 ans.
8. La taille des classes
Dans la classe de mon fils (classe prépa pour la primaire, un peu comme ”grande section” à la maternelle) il y a 29 enfants. Ca parait beaucoup mais il y a trois instituteurs. Donc la plupart de temps les enfants sont divisées en trois groupes.
Dans la classe de ma fille il y a seulement 9 élèves. Une partie des classes (finnois et maths) les enfants sont divisés en plus petits groupes, où il y a 8-9 enfants au plus. Par exemple en mathématiques les enfants sont divisés en groupe par leur niveau. Comme ça les élèves peuvent avoir une attention plus particulière de la part des instituteurs.
Est-ce que toutes ces différences font de l’école finlandaise l’une des meilleures écoles dans le monde? En tout cas le système scolaire finlandais est envié et apprécié en général. Et je peux déjà vous dire que mes enfants apprécient ces différences.
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
lauantai 6. helmikuuta 2016
Koulujen välisistä eroista… Osa 1 /// Les différences entre les écoles… Partie 1
Kuukausi suomalaista koulua takana, ja täytyy kehaista että lapset ovat kuin kalat vedessä uusissa luokissaan! Luokkakaverit ja uudet työjärjestykset ovat tulleet tutuiksi. Tytön opettaja sanoi, että tuntuu kuin tyttö olisi ollut hänen luokassaan aina, niin hyvin hän on sopeutunut joukkoon.
Ranskan ja Suomen koululaitokset eroavat toisistaan monella tavalla. Listaan tähän nyt omasta (ja lasten) mielestä olennaisimmat erot (huomioithan, että kaikki alla olevat tiedot saattavat vaihdella eri kuntien sisällä. Puhun nyt vain omien lasteni koulujen eroista):
1. Suomessa koulupäivät ovat paljon lyhyemmät.
Totta siinä mielessä, että Ranskassa alakoulun lasten päivät alkoivat klo 8.45 ja päättyivät klo 16.15. Lukuun ottamatta keskiviikkoa, jolloin koulua on vain 8.45–11.45.
Suomessa esikoululaisen koulupäivät ovat nelituntisia, koulusta pääsee jo klo 12.30. Kolmasluokkalaisen koulupäivät alkavat 8.30 ja 10 välillä, ja pisimmät päivät kestävät klo 15. Useimmiten koulusta pääsee jo klo 14.
Kun sitten rupesin laskemaan varsinaisia koulutunteja, niin Ranskassa lapset ”työskentelevät” laskujeni mukaan vain 22 tuntia viikossa! Miten se on mahdollista, jos he viettävät kokonaisen päivän koulussa?
Pitkän koulupäivän katkaisee lounastauko, joka kestää kaikkinensa puolitoista tuntia! Siihen mahtuu mukaan pitkä välitunti. Vuonna 2014 tulleen koulu-uudistuksen myötä alakoulut alkoivat tarjota ns. iltapäivätoimintaa, joka ei ole pakollista. Tarkoituksena oli keventää lasten pitkää työviikkoa. Jokainen kunta sai itse päättää, minkälaista toimintaa he lapsille tarjoavat ja sen hinnasta. Meidän kunnassamme tätä vaihtoehtoista iltapäivätoimintaa järjestetään tiistai- ja perjantai-iltapäivisin. Lapset, jotka eivät halua osallistua iltapäivätoimintaan (vuosimaksu 15 euroa per lapsi), voivat lähteä kotiin jo 14.45. Muut jäävät kouluun neljään asti. Suomessa lounastauko on paljon lyhyempi. Se selittää osaksi päivien lyhyyden. Koululounaasta vielä sen verran, että Ranskassa lounas on maksullinen, joten osa lapsista syö lounaan kotonaan. Suomessa lounas on lapsille vielä toistaiseksi maksuton, ja hyvä niin!
Suomen lukujärjestyksessä tytölläni on 25 tuntia viikossa, mutta siihen kuuluu ylimääräinen Suomi toisena kielenä -tunti mamu- ja pamu-lapsille sekä kaksi valinnaisen aineen tuntia, joista seuraavassa lisää.
2. Kouluaineet
Ensimmäinen asia, mikä minua ihmetytti lasteni mennessä ala-asteelle Ranskaan, oli että lapset eivät saaneet minkäänlaista lukujärjestystä. Kaikki päivät ovat samanpituisia, ja joka päivä lapsille opetetaan lähes samoja aineita, ns. pääaineita eli ranskaa ja matematiikkaa. Näiden aineiden lisäksi opiskellaan jonkun verran maantietoa ja historiaa (ei tosin ihan alaluokilla). Liikuntaa on kaksi kertaa kaksi tuntia viikossa. Opettajasta riippuen lapset käyvät läpi myös taidehistoriaa ja kuvaamataitoa. Tyttöni aloitti englannin opiskelun toisella luokalla eli ollessaan 7-vuotias, mutta se ei ole tuntunut olevan säännöllistä. Sain sellaisen kuvan, että englantia opetellaan jos kaikelta muulta jää aikaa.
Suoraan sanottuna en voi kuin ihailla suomalaisen koulun lukujärjestystä, joka ei ole paljon muuttunut omista peruskouluajoistani! Äidinkielen ja matikan lisäksi on ympäristötietoa, kuvaamataitoa, musiikkia, liikuntaa, englantia, uskontoa, käsityötä (!!)… Lisäksi tytölläni on yksi tunti viikossa ”Suomi toisena kielenä” -oppitunti ja kaksi valinnaisen aineen tuntia (en tiedä, koskeeko tämän valinnaisjakso kaikkia Suomen kouluja. Itse en ollut aiemmin kuullut, että jo kolmannella luokalla olisi valinnaisaineita). Valinnaisaineita olivat liikunta, musikaalin teko ja ”Matka maailman ympäri” eli tutustuminen muihin kulttuureihin. Tyttöni valitsi viimeisimmän.
3. Kirjoitustyyli
Suomessa on siirrytty kaunokirjoituksesta tekstaamiseen, kun taas Ranskassa sinnitellään edelleen kauniin ja koukeroisen kaunon parissa. Minusta henkilökohtaisesti on harmi, etteivät suomalaiset lapset opi enää kaunokirjoitusta. Sen lisäksi, että se on kauniimpaa, on se minusta alkusoittoa muotojen oppimiselle ja grafiikalle. En voi kuin ihailla, kun näen miten kauniisti lapseni kirjoittivat Ranskassa kaunoa. Sen oppimiseen kuluukin aikamoisesti aikaa, mutta se auttaa lasta hallitsemaan kätensä ja on hyvää motoriikkaharjoitusta. Lisäksi erään ystäväni sanoin: kaunokirjoituksella on helpompi kirjoittaa nopeammin kuin tekstauksella. No, nämä ovat makuasioita.
4. Itsenäisyys
Ehkä suurin ja tärkein ero mielestäni on se, että Suomessa lapset oppivat itsenäisemmiksi aikaisemmin. Lapsen kotiin tuleminen yksin, avaimista ja tavaroista huolehtiminen, kirjojen kantaminen kotiin lukujärjestyksen mukaan... Ne ovat olleet suuria, mutta mielekkäitä tehtäviä omalle tytölleni, jonka olen vienyt aina kouluun kävellen tai autolla Ranskassa, koska se vaan on maan tapa! Tyttö piti koulukirjoja Ranskassa koulussa, nyt ne kulkevat mukana repussa. Hänen on itse tarkistettava joka ilta, mitkä kirjat on vietävä kouluun seuraavana päivänä.
Myöhemmin tulee vielä lisää koulujen eroista...
Les différences entre les écoles…...
Ca fait presque trois semaines que mes enfants ont commencé l’école en Finlande, et il faut dire qu’ils s’y plaisent bien ! Ils ont trouvé de nouveaux copains et se sont bien adaptés au rythme scolaire finlandais. L’institutrice de ma fille m’a même dit qu’elle a l’impression d’avoir eu ma fille dans sa classe depuis toujours, tellement bien elle s’est adaptée!
Les écoles ont beaucoup de différences en Finlande et en France. Ci-dessous je vais lister quelques différences les plus importantes selon moi (et mes enfants). Sachez que je parle uniquement des différences entre les écoles que mes enfants ont fréquentées. On ne peut pas généraliser:
1. Les jours d’écoles sont plus courts en Finlande.
En France les enfants commençaient leur journée à 8h45 et terminaient à 16h15. A l’exception du mercredi où l’école durait du 8h45 à 11h45.
En Finlande mon fils va à l’école tous les jours de 8h30 à 12h30 (classe prépa pour la vraie école). Ma fille, qui est dans la troisième classe (des 9 ans) commence sa journée entre 8h30 et 10h, et finit soit à 14h soit à 15h, ça dépend des jours. Il y aune différence aussi dans la pause déjeuner. En France la pause déjeuner durait 1h et demie! En Finlande tous les enfants mangent à l’école car le repas est gratuit, et la pause dure une demi-heure environ. Après l’école les enfants rentrent seules à la maison. Il n’y a pas de périscolaire, sauf pour les enfants de la première classe (les 7 ans), et dans d’autres communes (fortunées ?!) aussi pour les enfants de la deuxième classe (8 ans.)
2. Les matières
J’ai toujours été étonné en France que les enfants n’ont pas d’emploi de temps imprimé de l’école. Les parents ne savent pas ce que les enfants étudient tous les jours, et comment les journées sont organisées, à part quand il y a des sorties ou de la gym. Sinon une journée d’école en France reste un mystère pour moi. Si j’ai bien compris, à l’école primaire on étudie principalement du français et des maths. Selon les écoles, on commence l’anglais plus tôt ou plus tard. Ma fille a commencé l’anglais en CE1 mais franchement l’enseignement de l’anglais n’a pas semblé être une priorité pour l’école. On l’a étudié quand on a eu le temps. Et je n’ai jamais vu un cahier d’anglais dans les mains de ma fille, et cette matière n’a jamais été évaluée par les profs. En plus de ces matières les enfants ont de la gym, de l’histoire/géo/science (à partir de CE2 /CM1), et selon les instituteurs des arts plastiques.
En Finlande en revanche les enfants reçoivent un emploi de temps avec les horaires et les matières à enseigner. Ma fille a du finnois, maths, sciences naturelles, musique, arts plastiques, anglais, religion (ou éthique si on ne pratique pas une religion), travaux manuels (couture, tricot ou travaux manuels sur bois). L’histoire/géo vient généralement vers 11 ans. EN plus de tout ça ma fille a deux heures de matières optionnelles (elle fait un cours qui s’appelle ”Le tour du monde”) et une heure de plus de finnois (spécial pour des enfants qui viennent d’autres pays).
3. Ecriture
En Finlande les enfants apprennent désormais à écrire en script. On a abandonnée l’apprentissage de la cursive, ce que je trouve personnellement dommage. Ecrire en attaché apprend les premières phases du graphisme. C’est très beau et en plus, comme disait une amie à moi, on écrit beaucoup plus vite en cursif qu’en script. Mais bon, on ne peut pas discuter sur des gouts et des couleurs.
4. Indépendance des enfants
Peut être la plus grande différence entre la France et la Finlande est que les enfants apprennent (par force?) d’être plus indépendantes quand ils commencent l’école. Les enfants vont à l’école tous seules dès 7 ans, ils apprennent à s’occuper de leurs clés et leurs affaires de l’école, ils doivent quelque fois changer de classe dans la journée car les matières sont enseignés par des instituteurs différents Ma fille est très fière de faire de plus en plus de choses elle même. La semaine dernière elle est même allée faire des courses toute seule! Elle a un portable, comme tous les gamins maintenant, pour que je puisse rester en contact avec elle, ce qui est rassurant franchement… !
Je parlerai d'autres différences plus tard...
Ranskan ja Suomen koululaitokset eroavat toisistaan monella tavalla. Listaan tähän nyt omasta (ja lasten) mielestä olennaisimmat erot (huomioithan, että kaikki alla olevat tiedot saattavat vaihdella eri kuntien sisällä. Puhun nyt vain omien lasteni koulujen eroista):
1. Suomessa koulupäivät ovat paljon lyhyemmät.
Totta siinä mielessä, että Ranskassa alakoulun lasten päivät alkoivat klo 8.45 ja päättyivät klo 16.15. Lukuun ottamatta keskiviikkoa, jolloin koulua on vain 8.45–11.45.
Suomessa esikoululaisen koulupäivät ovat nelituntisia, koulusta pääsee jo klo 12.30. Kolmasluokkalaisen koulupäivät alkavat 8.30 ja 10 välillä, ja pisimmät päivät kestävät klo 15. Useimmiten koulusta pääsee jo klo 14.
Kun sitten rupesin laskemaan varsinaisia koulutunteja, niin Ranskassa lapset ”työskentelevät” laskujeni mukaan vain 22 tuntia viikossa! Miten se on mahdollista, jos he viettävät kokonaisen päivän koulussa?
Pitkän koulupäivän katkaisee lounastauko, joka kestää kaikkinensa puolitoista tuntia! Siihen mahtuu mukaan pitkä välitunti. Vuonna 2014 tulleen koulu-uudistuksen myötä alakoulut alkoivat tarjota ns. iltapäivätoimintaa, joka ei ole pakollista. Tarkoituksena oli keventää lasten pitkää työviikkoa. Jokainen kunta sai itse päättää, minkälaista toimintaa he lapsille tarjoavat ja sen hinnasta. Meidän kunnassamme tätä vaihtoehtoista iltapäivätoimintaa järjestetään tiistai- ja perjantai-iltapäivisin. Lapset, jotka eivät halua osallistua iltapäivätoimintaan (vuosimaksu 15 euroa per lapsi), voivat lähteä kotiin jo 14.45. Muut jäävät kouluun neljään asti. Suomessa lounastauko on paljon lyhyempi. Se selittää osaksi päivien lyhyyden. Koululounaasta vielä sen verran, että Ranskassa lounas on maksullinen, joten osa lapsista syö lounaan kotonaan. Suomessa lounas on lapsille vielä toistaiseksi maksuton, ja hyvä niin!
Suomen lukujärjestyksessä tytölläni on 25 tuntia viikossa, mutta siihen kuuluu ylimääräinen Suomi toisena kielenä -tunti mamu- ja pamu-lapsille sekä kaksi valinnaisen aineen tuntia, joista seuraavassa lisää.
2. Kouluaineet
Ensimmäinen asia, mikä minua ihmetytti lasteni mennessä ala-asteelle Ranskaan, oli että lapset eivät saaneet minkäänlaista lukujärjestystä. Kaikki päivät ovat samanpituisia, ja joka päivä lapsille opetetaan lähes samoja aineita, ns. pääaineita eli ranskaa ja matematiikkaa. Näiden aineiden lisäksi opiskellaan jonkun verran maantietoa ja historiaa (ei tosin ihan alaluokilla). Liikuntaa on kaksi kertaa kaksi tuntia viikossa. Opettajasta riippuen lapset käyvät läpi myös taidehistoriaa ja kuvaamataitoa. Tyttöni aloitti englannin opiskelun toisella luokalla eli ollessaan 7-vuotias, mutta se ei ole tuntunut olevan säännöllistä. Sain sellaisen kuvan, että englantia opetellaan jos kaikelta muulta jää aikaa.
Suoraan sanottuna en voi kuin ihailla suomalaisen koulun lukujärjestystä, joka ei ole paljon muuttunut omista peruskouluajoistani! Äidinkielen ja matikan lisäksi on ympäristötietoa, kuvaamataitoa, musiikkia, liikuntaa, englantia, uskontoa, käsityötä (!!)… Lisäksi tytölläni on yksi tunti viikossa ”Suomi toisena kielenä” -oppitunti ja kaksi valinnaisen aineen tuntia (en tiedä, koskeeko tämän valinnaisjakso kaikkia Suomen kouluja. Itse en ollut aiemmin kuullut, että jo kolmannella luokalla olisi valinnaisaineita). Valinnaisaineita olivat liikunta, musikaalin teko ja ”Matka maailman ympäri” eli tutustuminen muihin kulttuureihin. Tyttöni valitsi viimeisimmän.
3. Kirjoitustyyli
Suomessa on siirrytty kaunokirjoituksesta tekstaamiseen, kun taas Ranskassa sinnitellään edelleen kauniin ja koukeroisen kaunon parissa. Minusta henkilökohtaisesti on harmi, etteivät suomalaiset lapset opi enää kaunokirjoitusta. Sen lisäksi, että se on kauniimpaa, on se minusta alkusoittoa muotojen oppimiselle ja grafiikalle. En voi kuin ihailla, kun näen miten kauniisti lapseni kirjoittivat Ranskassa kaunoa. Sen oppimiseen kuluukin aikamoisesti aikaa, mutta se auttaa lasta hallitsemaan kätensä ja on hyvää motoriikkaharjoitusta. Lisäksi erään ystäväni sanoin: kaunokirjoituksella on helpompi kirjoittaa nopeammin kuin tekstauksella. No, nämä ovat makuasioita.
4. Itsenäisyys
Ehkä suurin ja tärkein ero mielestäni on se, että Suomessa lapset oppivat itsenäisemmiksi aikaisemmin. Lapsen kotiin tuleminen yksin, avaimista ja tavaroista huolehtiminen, kirjojen kantaminen kotiin lukujärjestyksen mukaan... Ne ovat olleet suuria, mutta mielekkäitä tehtäviä omalle tytölleni, jonka olen vienyt aina kouluun kävellen tai autolla Ranskassa, koska se vaan on maan tapa! Tyttö piti koulukirjoja Ranskassa koulussa, nyt ne kulkevat mukana repussa. Hänen on itse tarkistettava joka ilta, mitkä kirjat on vietävä kouluun seuraavana päivänä.
Myöhemmin tulee vielä lisää koulujen eroista...
Les différences entre les écoles…...
Ca fait presque trois semaines que mes enfants ont commencé l’école en Finlande, et il faut dire qu’ils s’y plaisent bien ! Ils ont trouvé de nouveaux copains et se sont bien adaptés au rythme scolaire finlandais. L’institutrice de ma fille m’a même dit qu’elle a l’impression d’avoir eu ma fille dans sa classe depuis toujours, tellement bien elle s’est adaptée!
Les écoles ont beaucoup de différences en Finlande et en France. Ci-dessous je vais lister quelques différences les plus importantes selon moi (et mes enfants). Sachez que je parle uniquement des différences entre les écoles que mes enfants ont fréquentées. On ne peut pas généraliser:
1. Les jours d’écoles sont plus courts en Finlande.
En France les enfants commençaient leur journée à 8h45 et terminaient à 16h15. A l’exception du mercredi où l’école durait du 8h45 à 11h45.
En Finlande mon fils va à l’école tous les jours de 8h30 à 12h30 (classe prépa pour la vraie école). Ma fille, qui est dans la troisième classe (des 9 ans) commence sa journée entre 8h30 et 10h, et finit soit à 14h soit à 15h, ça dépend des jours. Il y aune différence aussi dans la pause déjeuner. En France la pause déjeuner durait 1h et demie! En Finlande tous les enfants mangent à l’école car le repas est gratuit, et la pause dure une demi-heure environ. Après l’école les enfants rentrent seules à la maison. Il n’y a pas de périscolaire, sauf pour les enfants de la première classe (les 7 ans), et dans d’autres communes (fortunées ?!) aussi pour les enfants de la deuxième classe (8 ans.)
2. Les matières
J’ai toujours été étonné en France que les enfants n’ont pas d’emploi de temps imprimé de l’école. Les parents ne savent pas ce que les enfants étudient tous les jours, et comment les journées sont organisées, à part quand il y a des sorties ou de la gym. Sinon une journée d’école en France reste un mystère pour moi. Si j’ai bien compris, à l’école primaire on étudie principalement du français et des maths. Selon les écoles, on commence l’anglais plus tôt ou plus tard. Ma fille a commencé l’anglais en CE1 mais franchement l’enseignement de l’anglais n’a pas semblé être une priorité pour l’école. On l’a étudié quand on a eu le temps. Et je n’ai jamais vu un cahier d’anglais dans les mains de ma fille, et cette matière n’a jamais été évaluée par les profs. En plus de ces matières les enfants ont de la gym, de l’histoire/géo/science (à partir de CE2 /CM1), et selon les instituteurs des arts plastiques.
En Finlande en revanche les enfants reçoivent un emploi de temps avec les horaires et les matières à enseigner. Ma fille a du finnois, maths, sciences naturelles, musique, arts plastiques, anglais, religion (ou éthique si on ne pratique pas une religion), travaux manuels (couture, tricot ou travaux manuels sur bois). L’histoire/géo vient généralement vers 11 ans. EN plus de tout ça ma fille a deux heures de matières optionnelles (elle fait un cours qui s’appelle ”Le tour du monde”) et une heure de plus de finnois (spécial pour des enfants qui viennent d’autres pays).
3. Ecriture
En Finlande les enfants apprennent désormais à écrire en script. On a abandonnée l’apprentissage de la cursive, ce que je trouve personnellement dommage. Ecrire en attaché apprend les premières phases du graphisme. C’est très beau et en plus, comme disait une amie à moi, on écrit beaucoup plus vite en cursif qu’en script. Mais bon, on ne peut pas discuter sur des gouts et des couleurs.
4. Indépendance des enfants
Peut être la plus grande différence entre la France et la Finlande est que les enfants apprennent (par force?) d’être plus indépendantes quand ils commencent l’école. Les enfants vont à l’école tous seules dès 7 ans, ils apprennent à s’occuper de leurs clés et leurs affaires de l’école, ils doivent quelque fois changer de classe dans la journée car les matières sont enseignés par des instituteurs différents Ma fille est très fière de faire de plus en plus de choses elle même. La semaine dernière elle est même allée faire des courses toute seule! Elle a un portable, comme tous les gamins maintenant, pour que je puisse rester en contact avec elle, ce qui est rassurant franchement… !
Je parlerai d'autres différences plus tard...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)