Tervetuloa ulkosuomalaisten muuttolintujen matkalle Suomeen!

Kun lähdin 25-vuotiaana rakastuneena opiskelijana Ranskaan, en olisi arvannut olevani sillä tiellä edelleen. 16 vuotta on vierähtänyt nopeasti. Olen saanut opintoni päätökseen kunniakkaasti, tehnyt sekalaisia töitä, löytänyt unelmieni ammatin, mennyt naimisiin ranskalaisen miehen kanssa, saanut kaksi ihanaa lasta, ostanut talon maaseudulta, tutustunut ihaniin ihmisiin, ihastunut, vihastunut, rakastanut, surrut... Ja varsinkin olen surrut kotimaatani Suomea.
Miksi? Näiden 16 Ranskassa vietetyn vuoden aikana olen usein ajatellut Suomeen paluuta, en välttämättä joka päivä, mutta säännöllisin väliajoin. En ole kieriskellyt koti-ikävässä, mutta jonkin sortin nostalgia on iskenyt silloin tällöin, milloin lievempänä, milloin voimakkaampana. Olen siitä onnellisessa asemassa, että voin tulla Suomeen usein. Teen töitä freelancerina, joten vietämme usein parikin kuukautta kesällä lasten kanssa. En siis voi väittää, etten koskaan pääsisi käymään kotimaassa. Mistä sitten tämä kaukokaipuu? Ja miksi olen juuri nyt päättänyt tulla takaisin Suomeen, vaikkakin tilapäisesti?
Koska lapset alkavat olla jo sen verran isoja, että heille jää muistoja kokemistaan asioista. Koska he voivat mennä Suomessa kouluun. Koska he osaavat jo sen verran suomea, että pärjäävät uudessa asuinympäristössään. ja koska he ovat vielä sen verran nuoria (varsinkin 9-vuotias tyttöni), että he haluavat jättää tutun elinympäristönsä ja kaverinsa eikä tämä viiden kuukauden poissaolo ranskalaisesta koulusta ole hirveän vakavaa (tyttö menee kahden vuoden päästä jo yläasteelle Ranskassa, siinä vaiheessa muutto voisi olla jo hankalaa). Ja koska minulla on nyt sellainen "Nyt tai ei koskaan" -fiilis! Meidän on tultava nyt, tai emme lähde koskaan!
Olemme siis päättäneet mieheni kanssa, että lähden yksin kahden lapsemme kanssa Suomeen tammikuussa 2016, ja asumme siellä toukokuuhun 2016 asti. Mieheni ei työnsä puolesta valitettavasti voi tulla mukaamme koko ajaksi, mutta hän tulee käymään säännöllisin väliajoin luonamme. Ja onneksi on olemassa lukuisa määrä erilaisia kommunikointivälineitä, joten lapset eivät ole kuitenkaan niin kamalan kaukana isästään.
Tämä blogi alkaa siis lähtövalmisteluista. Olemme edelleen Ranskassa, mutta linjat käyvät kuumina Suomeen päin, kun minun on sovittava asumiseen, koulunkäyntiin, terveydenhuoltoon, harrastuksiin yms. liittyviä asioita. Kun olemme asettuneet asumaan Suomeen, tämän blogin kautta on myös tarkoitus pitää yhteyttä Ranskaan jääviin sukulaisiin ja ystäviin, joten osa blogin teksteistä julkaistaan myös ranskaksi.
Toivon, että tästä blogista olisi hyötyä jollekin samanlaisista kaukokaipuutuskista kärsiville tai muuten vaan asiasta kiinnostuneille. Me olemme valmiit uuteen jännittävään seikkailuun, lähdetkö mukaamme? Te saatte puolestanne kirjoittaa kommentteja, joita odotamme innolla!

Vähän meistä / Quelques mots sur nous

(en français plus bas) Nelikymppinen, yli 15 vuotta Ranskassa asunut nainen ja kaksi lasta (9-vuotias tyttö ja 7-vuotias poika). Tämä blogi kertoo meidän kolmen ulkosuomalaisen tilapäisestä muutosta Suomeen alkaen muuton alkuvalmisteluista. Osa teksteistä julkaistaan myös ranskaksi, jotta Ranskassa asuvat sukulaiset ja ystävät voivat seurata oleskeluamme. Yksityisyyssuojasyistä en puhu lapsistani heidän omilla nimillään. Tulette tuntemaan heidät ainakin näin aluksi tyttönä (9v) ja poikana (7v). En tule mainitsemaan tässä blogissa kaupungin nimeä, jossa tulemme asumaan Suomessa enkä edes koulujen nimiä. Niillä ei mielestäni ole kauhean tärkeää merkitystä itse seikkailussamme. Samasta syystä pyydän, ettet paljasta kaupungin, koulun tai lasten nimiä, jos jostain syystä satut ne tunnistamaan. Kiitos!


Une quadra finlandaise qui vit en France depuis 15 ans, et ses deux enfants (fille 9 ans et garçon 7 ans). Ce blog raconte notre déménagement provisoire en Finlande. Les J'écris ce blog surtout en finnois, mais une partie des textes sont aussi en français. Pour des raisons personnelles (pour protéger notre vie privée et celle de nos proches) je ne dévoile pas les prénoms de mes enfants. Je ne vais non plus mentionner dans ce blog la ville dans laquelle nous habiterons en Finlande pendant 5 mois, ni le nom des écoles que mes enfants vont fréquenter. Je trouve que ces informations ne sont pas importantes dans le déroulement de ce blog. Je vous demande ainsi, chers lecteurs, de ne pas dévoiler les noms de mes enfants ni les endroits que nous fréquentons, même si vous les reconnaitriez. Merci et bonne lecture !