Pääsiäinen // Pâques

Vietimme pääsiäislomaa sukuloiden. Vierailimme siskon ja veljen perheiden luona sekä ulkoilimme kauniissa kevätmaisemissa auringon lämmittäessä pitkästä aikaa. Yritimme käydä katsomassa vastikään syntyneitä karitsoja Haltialan maatilalla, mutta karitsoilla oli niin suuri suosio tänä vuonna, ettemme päässeet lähellekään niitä. Joimme kuitenkin kevään ensimmäiset kahvit maatilan viihtyisän Wanha Pehtoori -kahvilan ulkoterassilla.

Ensimmäisen pääsiäispäivän kohokohta oli siskon ja lankomiehen valmistama pääsiäisateria. Olin viimeksi omien laskujeni mukaan viettänyt pääsiäistä Suomessa seitsemisen vuotta sitten, ja silloinkin sain nauttia siskoni tekemistä herkuista. Tällä kertaa pöytä hehkui kevään värejä, vihreää, oranssia ja keltaista.

Alkupaloiksi nautimme parsaa hollandaise-kastikkeella. Pääruokana oli valtavan hyvää nieriää timjamilla ja limetillä. Nieriän kylkiäisinä tarjottiin kasvisranskalaisia ja herkullista linssimuhennosta.

Näiden ihanuuksien ja muutaman valkoviinilasillisen jälkeen olin niin hurmoksissa jälkiruokien saapuessa, että unohdin ottaa niistä valokuvia! Langolle kiitos herkullisesta pashakuvasta (joka ei vaan näyttänyt vaan myös maistui herkulliselta).

Tietysti oli pakko saada myös mämmiä, joka on suurta herkkuani kerran vuosikymmenessä nautittuna kevyen sokerimäärän kera.
Lopuksi saimme jotenkin ahdettua vatsoihimme myös pienet suklaamunat, perinteitähän on pakko noudattaa!


Nous avons passé le long weekend de Pâques (5 jours !) en famille et en se promenant dehors dans le beau soleil du printemps. On a senti le printemps dans l’air et dans la terre. Nous avons voulu aller voir les agneaux tout fraichement nés pas loin de chez nous, dans une ferme qui s’appelle Haltiala, mais il y avait tellement de monde que nous n’avons pas pu les approcher. Nous avons pu quand même boire notre premier café dehors sur la terrasse d’un café pittoresque, Wanha Pehtoori.

Le dimanche de Pâques nous avons mangé chez ma sœur. Elle et son mari nous ont préparé un très délicieux repas de Pâques. Dans la décoration et les assiettes on pouvait admirer les couleurs du printemps : vert, jeune et orange.

Nous avons commencé par les asperges et la sauce hollandaise. Puis nous avons gouté le délicieux omble chevalier qui était décoré de thym frais et de citron vert. En accompagnement nous avons eu des frites végétales et des lentilles.

Après tous ces mets et quelques verres de vin blanc j’étais tellement en extase que j’ai oublié de prendre des photos des deux desserts. Merci à mon beau-frère pour la belle photo du premier dessert, pasha (en français on utilise le nom russe, paskha, qui veut dire Pâque). Comme vous pouvez constater, nous avons pas mal de traditions de la religion orthodoxe, en Finlande. Le pasha fait parti de ces belles traditions qui perdurent.

J’ai aussi gouté du deuxième dessert typique de Pâques, mämmi. Il ne paie pas de mine et son gout divise les gens : certains l’adorent et d’autres le détestent. Je fais parti des premiers, j’ajoute dans mämmi juste une pincée de sucre ! Delicious !
Nous avons fini le repas avec des œufs de Pâques en chocolat, bien sur !

Virvon varvon... - Les traditions de Paques en Finlande

(le texte FR plus bas)

Viime sunnuntaina lapseni pääsivät ensimmäisen kerran elämässään virpomaan. Ensin haettiin ulkoa pajunoksat, sitten ne koristeltiin ja sen jälkeen sunnuntaiaamuna olikin jo niin kova kiire virpomaan, etteivät lapset malttaneet edes etsiä sopivaa noitamaista asua päälleen tai laittaa meikkiä naamaan! Ilo oli suurin, kun virpomissaalista tuli mukavasti. Lähimmäs tätä perinnettä Ranskassa lapset ovat päässeet jokavuotisella Halloween-illan ”Trick or treat” -kierroksellaan. Silloin kilttien pääsiäisnoitien sijasta lapset ovat pukeutuneet karmiviksi hirviöiksi.
Ranskassa pääsiäisenvietto on hieman erilaista kuin Suomessa, enkä ole koskaan varsinaisesti opettanut lapsilleni suomalaisia pääsiäisperinteitä. Meille tärkeämmät juhlat ovat joulu ja juhannus. Ranskassa palmusunnuntaita ei vietetä. Pääsiäinen onkin sitten tärkeä juhla. Mutta pääsiäispyhiä on Suomessa enemmän. Usein lomaa on jo kiirastorstaina ja pitkäperjantaina, mutta Ranskassa vain toinen pääsiäispäivä eli maanantai, on lomaa.



Le dimanche dernier était en Finlande un jour spécial. Une semaine avant Pâques on fête « le dimanche des palmes », qu’on nomme « dimanche des rameaux » officiellement en France. Ce dimanche commence les festivités de Pâques en Finlande. Les enfants se déguisent en gentils sorciers de Pâques et vont de porte à porte souhaiter de la bonne santé aux habitants. A chaque personne qui leur donne un petit cadeau (chocolat, bonbons ou des sous), les sorciers donnent une branche de saule joliment décorée. Cette vieille tradition vient de l’église orthodoxe. Au début les branches de saule symbolisaient la foule qui agitait des palmes quand Jésus venait au Jérusalem. Les enfants allaient donner des branches uniquement aux gens qu’ils connaissaient. Maintenant la tradition ressemble plutôt à Halloween.
Mes enfants n’avaient jamais eu l’occasion de fêter cette tradition en Finlande. Ils sont allés ramasser des branches de saule dehors, ils les ont décorés très joliment, et dimanche matin ils avaient hâte de partir faire le tour. Ils étaient tellement pressés que je n’ai même pas eu le temps de les maquiller ou leur trouver des habits « sorciers ». La tournée était un succès : ils ont eu beaucoup de bonbons, des chocolats et mêmes des sous !
Maintenant on commence à attendre le Pâques. Les écoles ferment leurs portes demain. Le Vendredi Saint est un jour férié en Finlande.

Väliaika - Bilan

(texte FR plus bas)

Olemme olleet kohta kolme kuukautta Suomessa, ja on ehkä syytä tehdä pieni tilannekartoitus. Joulukuu meni juhliessa perheen kanssa, tammikuussa totuteltiin uuteen elämäntilanteeseen ja helmikuu sujahti ohi kuin vahingossa! Helmikuussa tuntui, että kaikki uuden väliaikaisen elämän palaset olisivat loksahtaneet kohdilleen. Meille oli syntynyt uusi, toimiva rutiini. Tämän rutiinin katkaisi ensin isukin vierailu Ranskasta ja sen jälkeen mukava hiihtoloma isovanhempien luona, jossa saimme nauttia kunnon talvesta hiihtokilpailuineen ja lumisotineen.
Sitten tapahtui jotakin. Heti hiihtoloman jälkeen lapset alkoivat valitella koti-ikävää. Arvaan sen alkaneen kyteä heidän mielissään heti isän poislähdön jälkeen. Vaikka lapset eivät normiarkena isäänsä näytä kaipaavan, on varmasti rankkaa olla näin pitkän aikaa erossa toisesta vanhemmasta. Minullekaan tämä ns. yksinhuoltajan elämä ei ole ollut pelkästään helppoa. Vaikka Ranskassakin olen paljon lasten kanssa yksinäni (isä töissä arkisin klo 7-19.30), kokopäiväinen yksinolo lasten kanssa sai minut väsymään. Onneksi olen saanut vähän omaa aikaa, siitä suuri kiitos ihanalle siskolleni perheineen sekä veljelle ja lastenlikalle, joka käy toisinaan hoitamassa lapsia. Ilman heitä en pärjäisi!
Nyt ollaan jo maaliskuun lopulla. Koti-ikävä vaivaa lapsia vielä vähän, mutta he tietävät pääsevänsä pian tuttuun ympäristöön rakkaiden kavereiden luo. Orastava kevät tuo toivoa lämpimimmistä päivistä ja kaikesta mukavasta, jota lämpö ja aurinko tuovat mukanaan: ulkoilua, mökkeilyä, pitempiä iltoja… Olemme yhdessä lasten kanssa päättäneet, että nautimme näistä viimeisistä kuukausista täysillä! Nautimme Suomen luonnosta, yhteisestä ajasta perheen kanssa, käymme museoissa, ulkoilupaikoissa, tapahtumissa ja otamme rennosti.


Ca fait maintenant trois mois qu’on est en Finlande, et je pensais que ce serait bien de faire un bilan de notre séjour. En décembre on faisait la fête en famille, en janvier on s’habituait à notre nouvelle vie provisoire et on n’a même pas vu passer le février ! Ce mois là nous avons trouvé une routine de vie confortable. Cette routine a été cassée pourtant par la visite du cher papa pendant une semaine et les vacances d’hiver qu’on a passé chez les grands-parents.
Quand la routine était cassée, les choses ont changé. Les enfants ont dit pour la première fois qu’ils avaient mal de pays. Leur école, leur maison et leurs copains leur manquait. Cela devait être prévisible à cause de la visite de leur père qui a ravivé des souvenirs. Il n’est pas facile pour les enfants, ni pour moi, d’être séparés aussi longtemps de leur père. Même si j’étais beaucoup seule avec les enfants en France (leur père travaillait de 7h à 19h30 quasiment tous les jours), la vie monoparentale m’a surpris. J’étais très fatiguée par moment. Heureusement j’ai été aidé par ma sœur adorable et sa famille, mon frère et une gentille babysitteur qui est venue garder les enfants quelque fois. Sans eux je n’aurais pas pu faire ça !
Maintenant on est à la fin du mars. Les enfants ont encore un mal du pays, mais ils y pensent moins. Car ils savent qu’ils rentreront chez eux dans quelques mois. Et avant ça on a plein de choses à faire et à découvrir. On a décidé ensemble de profiter des jours qui s’allongent, du soleil et la chaleur, en se promenant, en allant aux musées et aux événements divers, bref en s’amusant.