Lasten vartti / La parole est aux enfants

Puhuimme lasten kanssa koti-ikävästä, ja mitä kaikkea he kaipaavat Ranskasta. Ja toisaalta myös mistä he erityisesti pitävät Suomessa tällä hetkellä.

Tässä listaa siitä, mitä he ikävöivät Ranskasta:
-isä
-kaverit ja perhe
-koulu ja koulukaverit
-kouluruoka (!), erityisesti kurkku hyvällä salaattikastikkeella (äiti ei kuulemma osaa tehdä yhtä hyvää kastiketta)
-suklaapullat
-hyvät vanhat juustot (pojan sanoin kirjaimellisesti! Tarkoittaa kaikkia oikein kauan kypsytettyjä juustoja, kuten Comté. Saahan niitä Suomestakin, mutta pienen lähikauppamme juustovalikoima ei vedä vertoja sikäläisen elintarvikekaupan juustohyllyyn!)
-omat huoneet ja tavarat
-oma piha ja erityisesti trampoliini ja silkkikanat (meillä on kaksi valloittavaa silkkikanaa puutarhassa!)


Suomen koulussa on kivaa:
-enemmän välitunteja
-monipuolisemmat liikuntatunnit
-enemmän kivoja aineita (käsityö, kielet, valinnaisaine…)
-enemmän vapautta liikkua (tyttäreni tarkoittaa siirtymistä pihalta luokkaan ja luokasta toiseen tai vaikka vessassa käyntiä. Ranskassa joka paikkaan mentäessä koko luokka muodostaa jonon ja siinä pitää olla suu supussa eikä liikuta, ennen kuin opettaja antaa luvan! Armeijasta tuttua?!!)

Suomessa on kivaa:
-perhe ja serkut
-uudet kaverit
-talvi ja luistelu sekä hiihto, kävely jään päällä
-saa mennä yksin pihalle ja kirjastoon ilman äitiä
-sauna
-mummola
-mökki ja se, että on enemmän uimarantoja


Äitin oma lista tulee ehkä myöhemmin blogiin luettavaksi... :)

Nous avons parlé avec les enfants sur le mal du pays et ce qu’ils leur manquent de la France. Et aussi ce qu’ils aiment en Finlande.

Voici la liste de ce qu’ils manquent de la France :
-papa
-les copains et la famille
-l’école et les copains de classe
-la cantine de l’école (!), et surtout des concombres avec la bonne sauce (il faut que je dise ça aux dames de la cantine, pour qu’elles m’apprennent la bonne sauce salade!)
-pains au chocolat
-les bons fromages VIEUX (littéralement dit par mon fils ! Il parle des fromages comme comté. Bien sur on peut en trouver en Finlande aussi mais en plus petite quantité et pas dans chaque magasin!)
-leurs chambres et leurs jouets
-la maison, le jardin et surtout la trampoline (sans oublier nos poules chinoises!)

Ce qu’ils aiment à l’école en Finlande :
-plus de récré
-les cours de gym plus variés
-plus de matières sympas (couture, langues, matières facultatifs…)
-plus de liberté de bouger (ma fille parle de la liberté pour rentrer dans la classe le matin, aller d’une classe à l’autre ou aller aux toilettes. Par ex. les enfants ne vont pas en rang dehors le matin avant de rentrer en classe. )

Ce qui est bien en Finlande :
-la famille et les cousins
-les nouveaux copains
-l’hiver, le patinage, le ski de fond, marcher sur le lac ou la mer gelé(e)
-possibilité d’aller dehors ou à la bibliothèque tout seul sans maman
-le sauna
-chez les grands-parents
-le chalet d’été et toutes les plages publiques pour se baigner

Je vais surement faire ma liste plus tard... :)

Kaikuja lapsuudesta

”My name is omena appelsiini mandariini nektariini olet sinä mutten minä Bikinit päällä, järven jäällä. Hula, hula tsatsa tsa. Hula, hula, tsatsa saa…” - tyttöni lauleskeli tuota runoa eräänä iltana, kun kuljimme kotia päin. Ilahduin aivan suunnattomasti, koska olin hokenut samaista lorua ala-asteella itsekin kavereiden kanssa. Samalla liikutuin, kun tajusin että tyttöni on nyt saavuttanut toisesta kulttuuristaan jotain, mitä minä en olisi voinutkaan hänelle opettaa, ainakaan luontevasti.

Kun tulimme Suomeen, yksi toiveistani oli se, että lapset oppisivat paremmin suomen kielen. Halusin myös, että he näkisivät eri vuodenaikojen vaihtelun, arkielämää ja kulttuurillisia tapoja.

Sitten on niitä asioita, joita oppii kokemuksen kautta. Siinä lasteni ikätoverit ovat olleet suuressa roolissa. Lapset oppivat matkimalla, erilaiset uudissanat toistuvat luonnollisesti heidän jokapäiväisessä kielessään. Minusta on välillä hauskaa, kun lapseni sanovat minulle sanoja, joita en ole koskaan kuullutkaan. Nyt omat lapseni opettavat minulle heidän suomeaan. Samalla tavalla lapsiin tarttuu leikit, lorut ja laulut. Vanhat pihaleikit, kuten kirkkis eli kirkonrotta ja erilaiset hippaleikit, ovat pysyneet samoina sukupolvista toiseen. Uusia hokemia ja loruja on syntynyt, mutta osan minäkin tunnen lapsuudestani.

Olemme saavuttaneet tällä matkalla jotakin, jota en ollut edes ajatellutkaan. Sukupolvien jatkumon. Olemme tietysti aina kiinni toisissamme, koska olemme samaa perhettä. Mutta nyt jaamme myös yhteistä kulttuuriperintöä, jota ei voi opettaa. Se täytyy kokea.

Kevätvaroitus! // Attention au printemps!

Voi kun tämä olisi aprillipila, mutta ei! Sain kevätflunssan. Tekisi mieli sanoa, että siitäs sait! Oikein sulle! Niin kuin moni muukin, intouduin heti ensimmäisinä kauniina kevätpäivinä pakkaamaan paksuimmat palttoot kaappiin. Ulkoillessani pojan kanssa pari päivää sitten aurinko lämmitti niin mukavasti, että jossain vaiheessa hattu ja lapaset lensivät maahan… myös minulta, ei pelkästään kärsimättömiltä lapsilta. Huvittaa, kun olen itse aina suuna päänä muistuttamassa lapsille: ”Pistä se myssy takaisin päähän!”, ”Missä sun hanskat on? Taskussa vai? Mitä ne siellä tekee?”, tai ”Kauhea, kun sun kaula näkyy!”.

Nyt sain sitä mitä tilasin: kauhean kurkkukivun, joka valvotti minua koko viime yön. Valehtelematta odotin aamukolmesta, että milloin se Hesarin jakaja saapuu… tuli ”vasta” puoli kuudelta. Lapsetkin ovat valittaneet kurkkukipua ja päänsärkyä. Joten eiköhän pidetä ne vaatteet tiukasti päällä, vaikka ulkona näyttäisi miten keväiseltä ja ensimmäiset kevätkukkaset kuoriutuisivat mullan alta!

Huomenna vien koti-ikävää potevan pojan isovanhempien luo Pohjois-Karjalaan. Poika ottaa omaa lomaa viikon verran. Tauko tekee varmaan hyvää sekä hänelle että minulle. Yksinhuoltajan elämä ei ole aina helppoa. Äidin huomiota kaivataan 24h/24h. Eivät ne muutamat viikoittaiset Skype-puhelut isän kanssa vastaa oikeaa yhdessä vietettyä aikaa. Onneksi isukki tulee lomalle Suomeen parin viikon päästä. Sitten voi jakaa yhteisiä hetkiä, ja vastuuta!

"Nuhanenän parhaat kaverit: teetä, salmiakkia ja pehmeät nenäliinat."

Ranskassa muuten vietetään myös aprillipäivää. Perinteisesti lapset tekevät paperista kaloja ja yrittävät teipata niitä salaa toisten selkiin. Ranskassa päivän nimi onkin ”Poisson d’avril” eli ”Huhtikala”.

Je voudrais tellement que ça soit un poisson d’avril, mais non! Je suis malade, je souffre de ma première grippe printanière ! On peut dire que j’ai eu ce que j’ai cherché : depuis quelques jours le soleil est de plus en plus présent et nous chauffe agréablement. Comme les enfants impatients, je me suis laissée aller et j’ai parfois oublié de mettre mon bonnet et mes gants en sortant dehors. Erreur ! On croit que le soleil chauffe mais les matins et les soirs sont encore froids, sans parler du vent printanier. J’aurai presque envie de rire, car je suis la première à dire aux enfants sans cesse : « Mets ton bonnet », « Ils sont où tes gants ? Dans les poches ! Ben remets-les fissa ! », ou « Mon Dieu on voit ton cou ! Couvre-toi ! ».

Le résultat est que je n’ai pas dormi de la nuit. Jai attendu le distributeur du journal quotidien depuis 3 heures du matin, et il m’a amené mon journal enfin à 5h30. J’espère que les enfants ne vont pas être malades aussi. Surtout que j’amène mon fils demain chez ses grands-parents maternels pour une semaine. Mon fils a un sérieux mal du pays depuis deux semaines et pas trop la motivation pour aller à l’école. Comme il est facile de prendre des vacances durant cette année préparatoire, je l’amène une semaine chez mummo et ukki (mamie et papi en finnois). Ca va lui changer des idées et lui permettre de se reposer, comme pour maman ! Il n’est pas évident de gérer tout et deux enfants tout seul. Heureusement le papa arrive en Finlande dans deux semaines, comme ça on peut partager des bons moments et des responsabilités !

"Les meilleurs mais d'un malade: du thé, de la réglisse et des mouchoirs tout doux!"

Au fait, on fête le premier avril aussi en Finlande. Ici on ne colle pas les poissons sur le dos des autres, mais on essaye de faire croire aux gens des histoires invraisemblables ; et si quelqu’un croit à ton histoire, tu crie haut et fort : Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle ! » (en gros on te demande de manger du hareng et boire de l’eau plein de boue !)