Lasten vartti / La parole est aux enfants

Puhuimme lasten kanssa koti-ikävästä, ja mitä kaikkea he kaipaavat Ranskasta. Ja toisaalta myös mistä he erityisesti pitävät Suomessa tällä hetkellä.

Tässä listaa siitä, mitä he ikävöivät Ranskasta:
-isä
-kaverit ja perhe
-koulu ja koulukaverit
-kouluruoka (!), erityisesti kurkku hyvällä salaattikastikkeella (äiti ei kuulemma osaa tehdä yhtä hyvää kastiketta)
-suklaapullat
-hyvät vanhat juustot (pojan sanoin kirjaimellisesti! Tarkoittaa kaikkia oikein kauan kypsytettyjä juustoja, kuten Comté. Saahan niitä Suomestakin, mutta pienen lähikauppamme juustovalikoima ei vedä vertoja sikäläisen elintarvikekaupan juustohyllyyn!)
-omat huoneet ja tavarat
-oma piha ja erityisesti trampoliini ja silkkikanat (meillä on kaksi valloittavaa silkkikanaa puutarhassa!)


Suomen koulussa on kivaa:
-enemmän välitunteja
-monipuolisemmat liikuntatunnit
-enemmän kivoja aineita (käsityö, kielet, valinnaisaine…)
-enemmän vapautta liikkua (tyttäreni tarkoittaa siirtymistä pihalta luokkaan ja luokasta toiseen tai vaikka vessassa käyntiä. Ranskassa joka paikkaan mentäessä koko luokka muodostaa jonon ja siinä pitää olla suu supussa eikä liikuta, ennen kuin opettaja antaa luvan! Armeijasta tuttua?!!)

Suomessa on kivaa:
-perhe ja serkut
-uudet kaverit
-talvi ja luistelu sekä hiihto, kävely jään päällä
-saa mennä yksin pihalle ja kirjastoon ilman äitiä
-sauna
-mummola
-mökki ja se, että on enemmän uimarantoja


Äitin oma lista tulee ehkä myöhemmin blogiin luettavaksi... :)

Nous avons parlé avec les enfants sur le mal du pays et ce qu’ils leur manquent de la France. Et aussi ce qu’ils aiment en Finlande.

Voici la liste de ce qu’ils manquent de la France :
-papa
-les copains et la famille
-l’école et les copains de classe
-la cantine de l’école (!), et surtout des concombres avec la bonne sauce (il faut que je dise ça aux dames de la cantine, pour qu’elles m’apprennent la bonne sauce salade!)
-pains au chocolat
-les bons fromages VIEUX (littéralement dit par mon fils ! Il parle des fromages comme comté. Bien sur on peut en trouver en Finlande aussi mais en plus petite quantité et pas dans chaque magasin!)
-leurs chambres et leurs jouets
-la maison, le jardin et surtout la trampoline (sans oublier nos poules chinoises!)

Ce qu’ils aiment à l’école en Finlande :
-plus de récré
-les cours de gym plus variés
-plus de matières sympas (couture, langues, matières facultatifs…)
-plus de liberté de bouger (ma fille parle de la liberté pour rentrer dans la classe le matin, aller d’une classe à l’autre ou aller aux toilettes. Par ex. les enfants ne vont pas en rang dehors le matin avant de rentrer en classe. )

Ce qui est bien en Finlande :
-la famille et les cousins
-les nouveaux copains
-l’hiver, le patinage, le ski de fond, marcher sur le lac ou la mer gelé(e)
-possibilité d’aller dehors ou à la bibliothèque tout seul sans maman
-le sauna
-chez les grands-parents
-le chalet d’été et toutes les plages publiques pour se baigner

Je vais surement faire ma liste plus tard... :)

Väliaika - Bilan

(texte FR plus bas)

Olemme olleet kohta kolme kuukautta Suomessa, ja on ehkä syytä tehdä pieni tilannekartoitus. Joulukuu meni juhliessa perheen kanssa, tammikuussa totuteltiin uuteen elämäntilanteeseen ja helmikuu sujahti ohi kuin vahingossa! Helmikuussa tuntui, että kaikki uuden väliaikaisen elämän palaset olisivat loksahtaneet kohdilleen. Meille oli syntynyt uusi, toimiva rutiini. Tämän rutiinin katkaisi ensin isukin vierailu Ranskasta ja sen jälkeen mukava hiihtoloma isovanhempien luona, jossa saimme nauttia kunnon talvesta hiihtokilpailuineen ja lumisotineen.
Sitten tapahtui jotakin. Heti hiihtoloman jälkeen lapset alkoivat valitella koti-ikävää. Arvaan sen alkaneen kyteä heidän mielissään heti isän poislähdön jälkeen. Vaikka lapset eivät normiarkena isäänsä näytä kaipaavan, on varmasti rankkaa olla näin pitkän aikaa erossa toisesta vanhemmasta. Minullekaan tämä ns. yksinhuoltajan elämä ei ole ollut pelkästään helppoa. Vaikka Ranskassakin olen paljon lasten kanssa yksinäni (isä töissä arkisin klo 7-19.30), kokopäiväinen yksinolo lasten kanssa sai minut väsymään. Onneksi olen saanut vähän omaa aikaa, siitä suuri kiitos ihanalle siskolleni perheineen sekä veljelle ja lastenlikalle, joka käy toisinaan hoitamassa lapsia. Ilman heitä en pärjäisi!
Nyt ollaan jo maaliskuun lopulla. Koti-ikävä vaivaa lapsia vielä vähän, mutta he tietävät pääsevänsä pian tuttuun ympäristöön rakkaiden kavereiden luo. Orastava kevät tuo toivoa lämpimimmistä päivistä ja kaikesta mukavasta, jota lämpö ja aurinko tuovat mukanaan: ulkoilua, mökkeilyä, pitempiä iltoja… Olemme yhdessä lasten kanssa päättäneet, että nautimme näistä viimeisistä kuukausista täysillä! Nautimme Suomen luonnosta, yhteisestä ajasta perheen kanssa, käymme museoissa, ulkoilupaikoissa, tapahtumissa ja otamme rennosti.


Ca fait maintenant trois mois qu’on est en Finlande, et je pensais que ce serait bien de faire un bilan de notre séjour. En décembre on faisait la fête en famille, en janvier on s’habituait à notre nouvelle vie provisoire et on n’a même pas vu passer le février ! Ce mois là nous avons trouvé une routine de vie confortable. Cette routine a été cassée pourtant par la visite du cher papa pendant une semaine et les vacances d’hiver qu’on a passé chez les grands-parents.
Quand la routine était cassée, les choses ont changé. Les enfants ont dit pour la première fois qu’ils avaient mal de pays. Leur école, leur maison et leurs copains leur manquait. Cela devait être prévisible à cause de la visite de leur père qui a ravivé des souvenirs. Il n’est pas facile pour les enfants, ni pour moi, d’être séparés aussi longtemps de leur père. Même si j’étais beaucoup seule avec les enfants en France (leur père travaillait de 7h à 19h30 quasiment tous les jours), la vie monoparentale m’a surpris. J’étais très fatiguée par moment. Heureusement j’ai été aidé par ma sœur adorable et sa famille, mon frère et une gentille babysitteur qui est venue garder les enfants quelque fois. Sans eux je n’aurais pas pu faire ça !
Maintenant on est à la fin du mars. Les enfants ont encore un mal du pays, mais ils y pensent moins. Car ils savent qu’ils rentreront chez eux dans quelques mois. Et avant ça on a plein de choses à faire et à découvrir. On a décidé ensemble de profiter des jours qui s’allongent, du soleil et la chaleur, en se promenant, en allant aux musées et aux événements divers, bref en s’amusant.