Voi kun tämä olisi aprillipila, mutta ei! Sain kevätflunssan. Tekisi mieli sanoa, että siitäs sait! Oikein sulle! Niin kuin moni muukin, intouduin heti ensimmäisinä kauniina kevätpäivinä pakkaamaan paksuimmat palttoot kaappiin. Ulkoillessani pojan kanssa pari päivää sitten aurinko lämmitti niin mukavasti, että jossain vaiheessa hattu ja lapaset lensivät maahan… myös minulta, ei pelkästään kärsimättömiltä lapsilta. Huvittaa, kun olen itse aina suuna päänä muistuttamassa lapsille: ”Pistä se myssy takaisin päähän!”, ”Missä sun hanskat on? Taskussa vai? Mitä ne siellä tekee?”, tai ”Kauhea, kun sun kaula näkyy!”.
Nyt sain sitä mitä tilasin: kauhean kurkkukivun, joka valvotti minua koko viime yön. Valehtelematta odotin aamukolmesta, että milloin se Hesarin jakaja saapuu… tuli ”vasta” puoli kuudelta. Lapsetkin ovat valittaneet kurkkukipua ja päänsärkyä. Joten eiköhän pidetä ne vaatteet tiukasti päällä, vaikka ulkona näyttäisi miten keväiseltä ja ensimmäiset kevätkukkaset kuoriutuisivat mullan alta!
Huomenna vien koti-ikävää potevan pojan isovanhempien luo Pohjois-Karjalaan. Poika ottaa omaa lomaa viikon verran. Tauko tekee varmaan hyvää sekä hänelle että minulle. Yksinhuoltajan elämä ei ole aina helppoa. Äidin huomiota kaivataan 24h/24h. Eivät ne muutamat viikoittaiset Skype-puhelut isän kanssa vastaa oikeaa yhdessä vietettyä aikaa. Onneksi isukki tulee lomalle Suomeen parin viikon päästä. Sitten voi jakaa yhteisiä hetkiä, ja vastuuta!
Ranskassa muuten vietetään myös aprillipäivää. Perinteisesti lapset tekevät paperista kaloja ja yrittävät teipata niitä salaa toisten selkiin. Ranskassa päivän nimi onkin ”Poisson d’avril” eli ”Huhtikala”.
Je voudrais tellement que ça soit un poisson d’avril, mais non! Je suis malade, je souffre de ma première grippe printanière ! On peut dire que j’ai eu ce que j’ai cherché : depuis quelques jours le soleil est de plus en plus présent et nous chauffe agréablement. Comme les enfants impatients, je me suis laissée aller et j’ai parfois oublié de mettre mon bonnet et mes gants en sortant dehors. Erreur ! On croit que le soleil chauffe mais les matins et les soirs sont encore froids, sans parler du vent printanier. J’aurai presque envie de rire, car je suis la première à dire aux enfants sans cesse : « Mets ton bonnet », « Ils sont où tes gants ? Dans les poches ! Ben remets-les fissa ! », ou « Mon Dieu on voit ton cou ! Couvre-toi ! ».
Le résultat est que je n’ai pas dormi de la nuit. Jai attendu le distributeur du journal quotidien depuis 3 heures du matin, et il m’a amené mon journal enfin à 5h30. J’espère que les enfants ne vont pas être malades aussi. Surtout que j’amène mon fils demain chez ses grands-parents maternels pour une semaine. Mon fils a un sérieux mal du pays depuis deux semaines et pas trop la motivation pour aller à l’école. Comme il est facile de prendre des vacances durant cette année préparatoire, je l’amène une semaine chez mummo et ukki (mamie et papi en finnois). Ca va lui changer des idées et lui permettre de se reposer, comme pour maman ! Il n’est pas évident de gérer tout et deux enfants tout seul. Heureusement le papa arrive en Finlande dans deux semaines, comme ça on peut partager des bons moments et des responsabilités !
Au fait, on fête le premier avril aussi en Finlande. Ici on ne colle pas les poissons sur le dos des autres, mais on essaye de faire croire aux gens des histoires invraisemblables ; et si quelqu’un croit à ton histoire, tu crie haut et fort : Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle ! » (en gros on te demande de manger du hareng et boire de l’eau plein de boue !)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti