Kaikuja lapsuudesta

”My name is omena appelsiini mandariini nektariini olet sinä mutten minä Bikinit päällä, järven jäällä. Hula, hula tsatsa tsa. Hula, hula, tsatsa saa…” - tyttöni lauleskeli tuota runoa eräänä iltana, kun kuljimme kotia päin. Ilahduin aivan suunnattomasti, koska olin hokenut samaista lorua ala-asteella itsekin kavereiden kanssa. Samalla liikutuin, kun tajusin että tyttöni on nyt saavuttanut toisesta kulttuuristaan jotain, mitä minä en olisi voinutkaan hänelle opettaa, ainakaan luontevasti.

Kun tulimme Suomeen, yksi toiveistani oli se, että lapset oppisivat paremmin suomen kielen. Halusin myös, että he näkisivät eri vuodenaikojen vaihtelun, arkielämää ja kulttuurillisia tapoja.

Sitten on niitä asioita, joita oppii kokemuksen kautta. Siinä lasteni ikätoverit ovat olleet suuressa roolissa. Lapset oppivat matkimalla, erilaiset uudissanat toistuvat luonnollisesti heidän jokapäiväisessä kielessään. Minusta on välillä hauskaa, kun lapseni sanovat minulle sanoja, joita en ole koskaan kuullutkaan. Nyt omat lapseni opettavat minulle heidän suomeaan. Samalla tavalla lapsiin tarttuu leikit, lorut ja laulut. Vanhat pihaleikit, kuten kirkkis eli kirkonrotta ja erilaiset hippaleikit, ovat pysyneet samoina sukupolvista toiseen. Uusia hokemia ja loruja on syntynyt, mutta osan minäkin tunnen lapsuudestani.

Olemme saavuttaneet tällä matkalla jotakin, jota en ollut edes ajatellutkaan. Sukupolvien jatkumon. Olemme tietysti aina kiinni toisissamme, koska olemme samaa perhettä. Mutta nyt jaamme myös yhteistä kulttuuriperintöä, jota ei voi opettaa. Se täytyy kokea.

Kevätvaroitus! // Attention au printemps!

Voi kun tämä olisi aprillipila, mutta ei! Sain kevätflunssan. Tekisi mieli sanoa, että siitäs sait! Oikein sulle! Niin kuin moni muukin, intouduin heti ensimmäisinä kauniina kevätpäivinä pakkaamaan paksuimmat palttoot kaappiin. Ulkoillessani pojan kanssa pari päivää sitten aurinko lämmitti niin mukavasti, että jossain vaiheessa hattu ja lapaset lensivät maahan… myös minulta, ei pelkästään kärsimättömiltä lapsilta. Huvittaa, kun olen itse aina suuna päänä muistuttamassa lapsille: ”Pistä se myssy takaisin päähän!”, ”Missä sun hanskat on? Taskussa vai? Mitä ne siellä tekee?”, tai ”Kauhea, kun sun kaula näkyy!”.

Nyt sain sitä mitä tilasin: kauhean kurkkukivun, joka valvotti minua koko viime yön. Valehtelematta odotin aamukolmesta, että milloin se Hesarin jakaja saapuu… tuli ”vasta” puoli kuudelta. Lapsetkin ovat valittaneet kurkkukipua ja päänsärkyä. Joten eiköhän pidetä ne vaatteet tiukasti päällä, vaikka ulkona näyttäisi miten keväiseltä ja ensimmäiset kevätkukkaset kuoriutuisivat mullan alta!

Huomenna vien koti-ikävää potevan pojan isovanhempien luo Pohjois-Karjalaan. Poika ottaa omaa lomaa viikon verran. Tauko tekee varmaan hyvää sekä hänelle että minulle. Yksinhuoltajan elämä ei ole aina helppoa. Äidin huomiota kaivataan 24h/24h. Eivät ne muutamat viikoittaiset Skype-puhelut isän kanssa vastaa oikeaa yhdessä vietettyä aikaa. Onneksi isukki tulee lomalle Suomeen parin viikon päästä. Sitten voi jakaa yhteisiä hetkiä, ja vastuuta!

"Nuhanenän parhaat kaverit: teetä, salmiakkia ja pehmeät nenäliinat."

Ranskassa muuten vietetään myös aprillipäivää. Perinteisesti lapset tekevät paperista kaloja ja yrittävät teipata niitä salaa toisten selkiin. Ranskassa päivän nimi onkin ”Poisson d’avril” eli ”Huhtikala”.

Je voudrais tellement que ça soit un poisson d’avril, mais non! Je suis malade, je souffre de ma première grippe printanière ! On peut dire que j’ai eu ce que j’ai cherché : depuis quelques jours le soleil est de plus en plus présent et nous chauffe agréablement. Comme les enfants impatients, je me suis laissée aller et j’ai parfois oublié de mettre mon bonnet et mes gants en sortant dehors. Erreur ! On croit que le soleil chauffe mais les matins et les soirs sont encore froids, sans parler du vent printanier. J’aurai presque envie de rire, car je suis la première à dire aux enfants sans cesse : « Mets ton bonnet », « Ils sont où tes gants ? Dans les poches ! Ben remets-les fissa ! », ou « Mon Dieu on voit ton cou ! Couvre-toi ! ».

Le résultat est que je n’ai pas dormi de la nuit. Jai attendu le distributeur du journal quotidien depuis 3 heures du matin, et il m’a amené mon journal enfin à 5h30. J’espère que les enfants ne vont pas être malades aussi. Surtout que j’amène mon fils demain chez ses grands-parents maternels pour une semaine. Mon fils a un sérieux mal du pays depuis deux semaines et pas trop la motivation pour aller à l’école. Comme il est facile de prendre des vacances durant cette année préparatoire, je l’amène une semaine chez mummo et ukki (mamie et papi en finnois). Ca va lui changer des idées et lui permettre de se reposer, comme pour maman ! Il n’est pas évident de gérer tout et deux enfants tout seul. Heureusement le papa arrive en Finlande dans deux semaines, comme ça on peut partager des bons moments et des responsabilités !

"Les meilleurs mais d'un malade: du thé, de la réglisse et des mouchoirs tout doux!"

Au fait, on fête le premier avril aussi en Finlande. Ici on ne colle pas les poissons sur le dos des autres, mais on essaye de faire croire aux gens des histoires invraisemblables ; et si quelqu’un croit à ton histoire, tu crie haut et fort : Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle ! » (en gros on te demande de manger du hareng et boire de l’eau plein de boue !)

Pääsiäinen // Pâques

Vietimme pääsiäislomaa sukuloiden. Vierailimme siskon ja veljen perheiden luona sekä ulkoilimme kauniissa kevätmaisemissa auringon lämmittäessä pitkästä aikaa. Yritimme käydä katsomassa vastikään syntyneitä karitsoja Haltialan maatilalla, mutta karitsoilla oli niin suuri suosio tänä vuonna, ettemme päässeet lähellekään niitä. Joimme kuitenkin kevään ensimmäiset kahvit maatilan viihtyisän Wanha Pehtoori -kahvilan ulkoterassilla.

Ensimmäisen pääsiäispäivän kohokohta oli siskon ja lankomiehen valmistama pääsiäisateria. Olin viimeksi omien laskujeni mukaan viettänyt pääsiäistä Suomessa seitsemisen vuotta sitten, ja silloinkin sain nauttia siskoni tekemistä herkuista. Tällä kertaa pöytä hehkui kevään värejä, vihreää, oranssia ja keltaista.

Alkupaloiksi nautimme parsaa hollandaise-kastikkeella. Pääruokana oli valtavan hyvää nieriää timjamilla ja limetillä. Nieriän kylkiäisinä tarjottiin kasvisranskalaisia ja herkullista linssimuhennosta.

Näiden ihanuuksien ja muutaman valkoviinilasillisen jälkeen olin niin hurmoksissa jälkiruokien saapuessa, että unohdin ottaa niistä valokuvia! Langolle kiitos herkullisesta pashakuvasta (joka ei vaan näyttänyt vaan myös maistui herkulliselta).

Tietysti oli pakko saada myös mämmiä, joka on suurta herkkuani kerran vuosikymmenessä nautittuna kevyen sokerimäärän kera.
Lopuksi saimme jotenkin ahdettua vatsoihimme myös pienet suklaamunat, perinteitähän on pakko noudattaa!


Nous avons passé le long weekend de Pâques (5 jours !) en famille et en se promenant dehors dans le beau soleil du printemps. On a senti le printemps dans l’air et dans la terre. Nous avons voulu aller voir les agneaux tout fraichement nés pas loin de chez nous, dans une ferme qui s’appelle Haltiala, mais il y avait tellement de monde que nous n’avons pas pu les approcher. Nous avons pu quand même boire notre premier café dehors sur la terrasse d’un café pittoresque, Wanha Pehtoori.

Le dimanche de Pâques nous avons mangé chez ma sœur. Elle et son mari nous ont préparé un très délicieux repas de Pâques. Dans la décoration et les assiettes on pouvait admirer les couleurs du printemps : vert, jeune et orange.

Nous avons commencé par les asperges et la sauce hollandaise. Puis nous avons gouté le délicieux omble chevalier qui était décoré de thym frais et de citron vert. En accompagnement nous avons eu des frites végétales et des lentilles.

Après tous ces mets et quelques verres de vin blanc j’étais tellement en extase que j’ai oublié de prendre des photos des deux desserts. Merci à mon beau-frère pour la belle photo du premier dessert, pasha (en français on utilise le nom russe, paskha, qui veut dire Pâque). Comme vous pouvez constater, nous avons pas mal de traditions de la religion orthodoxe, en Finlande. Le pasha fait parti de ces belles traditions qui perdurent.

J’ai aussi gouté du deuxième dessert typique de Pâques, mämmi. Il ne paie pas de mine et son gout divise les gens : certains l’adorent et d’autres le détestent. Je fais parti des premiers, j’ajoute dans mämmi juste une pincée de sucre ! Delicious !
Nous avons fini le repas avec des œufs de Pâques en chocolat, bien sur !

Virvon varvon... - Les traditions de Paques en Finlande

(le texte FR plus bas)

Viime sunnuntaina lapseni pääsivät ensimmäisen kerran elämässään virpomaan. Ensin haettiin ulkoa pajunoksat, sitten ne koristeltiin ja sen jälkeen sunnuntaiaamuna olikin jo niin kova kiire virpomaan, etteivät lapset malttaneet edes etsiä sopivaa noitamaista asua päälleen tai laittaa meikkiä naamaan! Ilo oli suurin, kun virpomissaalista tuli mukavasti. Lähimmäs tätä perinnettä Ranskassa lapset ovat päässeet jokavuotisella Halloween-illan ”Trick or treat” -kierroksellaan. Silloin kilttien pääsiäisnoitien sijasta lapset ovat pukeutuneet karmiviksi hirviöiksi.
Ranskassa pääsiäisenvietto on hieman erilaista kuin Suomessa, enkä ole koskaan varsinaisesti opettanut lapsilleni suomalaisia pääsiäisperinteitä. Meille tärkeämmät juhlat ovat joulu ja juhannus. Ranskassa palmusunnuntaita ei vietetä. Pääsiäinen onkin sitten tärkeä juhla. Mutta pääsiäispyhiä on Suomessa enemmän. Usein lomaa on jo kiirastorstaina ja pitkäperjantaina, mutta Ranskassa vain toinen pääsiäispäivä eli maanantai, on lomaa.



Le dimanche dernier était en Finlande un jour spécial. Une semaine avant Pâques on fête « le dimanche des palmes », qu’on nomme « dimanche des rameaux » officiellement en France. Ce dimanche commence les festivités de Pâques en Finlande. Les enfants se déguisent en gentils sorciers de Pâques et vont de porte à porte souhaiter de la bonne santé aux habitants. A chaque personne qui leur donne un petit cadeau (chocolat, bonbons ou des sous), les sorciers donnent une branche de saule joliment décorée. Cette vieille tradition vient de l’église orthodoxe. Au début les branches de saule symbolisaient la foule qui agitait des palmes quand Jésus venait au Jérusalem. Les enfants allaient donner des branches uniquement aux gens qu’ils connaissaient. Maintenant la tradition ressemble plutôt à Halloween.
Mes enfants n’avaient jamais eu l’occasion de fêter cette tradition en Finlande. Ils sont allés ramasser des branches de saule dehors, ils les ont décorés très joliment, et dimanche matin ils avaient hâte de partir faire le tour. Ils étaient tellement pressés que je n’ai même pas eu le temps de les maquiller ou leur trouver des habits « sorciers ». La tournée était un succès : ils ont eu beaucoup de bonbons, des chocolats et mêmes des sous !
Maintenant on commence à attendre le Pâques. Les écoles ferment leurs portes demain. Le Vendredi Saint est un jour férié en Finlande.

Väliaika - Bilan

(texte FR plus bas)

Olemme olleet kohta kolme kuukautta Suomessa, ja on ehkä syytä tehdä pieni tilannekartoitus. Joulukuu meni juhliessa perheen kanssa, tammikuussa totuteltiin uuteen elämäntilanteeseen ja helmikuu sujahti ohi kuin vahingossa! Helmikuussa tuntui, että kaikki uuden väliaikaisen elämän palaset olisivat loksahtaneet kohdilleen. Meille oli syntynyt uusi, toimiva rutiini. Tämän rutiinin katkaisi ensin isukin vierailu Ranskasta ja sen jälkeen mukava hiihtoloma isovanhempien luona, jossa saimme nauttia kunnon talvesta hiihtokilpailuineen ja lumisotineen.
Sitten tapahtui jotakin. Heti hiihtoloman jälkeen lapset alkoivat valitella koti-ikävää. Arvaan sen alkaneen kyteä heidän mielissään heti isän poislähdön jälkeen. Vaikka lapset eivät normiarkena isäänsä näytä kaipaavan, on varmasti rankkaa olla näin pitkän aikaa erossa toisesta vanhemmasta. Minullekaan tämä ns. yksinhuoltajan elämä ei ole ollut pelkästään helppoa. Vaikka Ranskassakin olen paljon lasten kanssa yksinäni (isä töissä arkisin klo 7-19.30), kokopäiväinen yksinolo lasten kanssa sai minut väsymään. Onneksi olen saanut vähän omaa aikaa, siitä suuri kiitos ihanalle siskolleni perheineen sekä veljelle ja lastenlikalle, joka käy toisinaan hoitamassa lapsia. Ilman heitä en pärjäisi!
Nyt ollaan jo maaliskuun lopulla. Koti-ikävä vaivaa lapsia vielä vähän, mutta he tietävät pääsevänsä pian tuttuun ympäristöön rakkaiden kavereiden luo. Orastava kevät tuo toivoa lämpimimmistä päivistä ja kaikesta mukavasta, jota lämpö ja aurinko tuovat mukanaan: ulkoilua, mökkeilyä, pitempiä iltoja… Olemme yhdessä lasten kanssa päättäneet, että nautimme näistä viimeisistä kuukausista täysillä! Nautimme Suomen luonnosta, yhteisestä ajasta perheen kanssa, käymme museoissa, ulkoilupaikoissa, tapahtumissa ja otamme rennosti.


Ca fait maintenant trois mois qu’on est en Finlande, et je pensais que ce serait bien de faire un bilan de notre séjour. En décembre on faisait la fête en famille, en janvier on s’habituait à notre nouvelle vie provisoire et on n’a même pas vu passer le février ! Ce mois là nous avons trouvé une routine de vie confortable. Cette routine a été cassée pourtant par la visite du cher papa pendant une semaine et les vacances d’hiver qu’on a passé chez les grands-parents.
Quand la routine était cassée, les choses ont changé. Les enfants ont dit pour la première fois qu’ils avaient mal de pays. Leur école, leur maison et leurs copains leur manquait. Cela devait être prévisible à cause de la visite de leur père qui a ravivé des souvenirs. Il n’est pas facile pour les enfants, ni pour moi, d’être séparés aussi longtemps de leur père. Même si j’étais beaucoup seule avec les enfants en France (leur père travaillait de 7h à 19h30 quasiment tous les jours), la vie monoparentale m’a surpris. J’étais très fatiguée par moment. Heureusement j’ai été aidé par ma sœur adorable et sa famille, mon frère et une gentille babysitteur qui est venue garder les enfants quelque fois. Sans eux je n’aurais pas pu faire ça !
Maintenant on est à la fin du mars. Les enfants ont encore un mal du pays, mais ils y pensent moins. Car ils savent qu’ils rentreront chez eux dans quelques mois. Et avant ça on a plein de choses à faire et à découvrir. On a décidé ensemble de profiter des jours qui s’allongent, du soleil et la chaleur, en se promenant, en allant aux musées et aux événements divers, bref en s’amusant.

Koulujen välisistä eroista, osa II /// Les différences entre les écoles, partie II

(TEXTE FR PLUS BAS)


Lasten hiihtolomaviikko on lopuillaan, ja nyt on taas aika ajatella vähän kouluasioita!
Tässä vielä muutama ero Ranskan ja Suomen koulujen välillä omien kokemusteni pohjalta.

5. Oi Wilma, Wilma…

Olin kuullut Wilma-viestintäkanavassa sattuneista viestinnällisistä ylilyönneistä jo ennen Suomeen tuloani. Wilma (kodin ja koulun välinen www-käyttöliittymä) voi toki sisältää turhaakin viestittelyä, mutta minusta se on nyt ainakin alkuaikoina ollut kätevä tapa olla yhteydessä opettajaan, ja saada reaaliajassa tietoja kouluohjelmasta ja siihen tehdyistä muutoksista. Ja täytyy sanoa, että tytön opettaja ei halua lähettää viestejä mistään täysin turhasta, eli en ole vielä saanut yhtään viestiä pulpetissa väärinpäin istuvasta lapsestani  (tosin tyttö on niin kunnollinen, että tuskin sellaisia viestejä edes tulee!).

6. Luokkahuone

Luokkahuonekäyttäytyminen on muuttunut sitten omien kouluaikojeni. Ennen näteissä riveissä olevissa pulpeteissa istuttiin hiljaa ja puhuttiin vain, kun opettaja oli antanut luvan. Tyttöni koulussa kaikki pulpetit ovat korkeita pöytiä ja tuolit myös korkeita versioita. Pulpettien paikkaa voi vaihdella näppärästi pienryhmistä U-kirjaimen muotoiseksi luokaksi. Ei haittaa, vaikka lapset vähän liikkuisivat tunnin aikana, kunhan se ei häiritse opettajaa ja muita lapsia. Kuulemma naapuriluokan lapset saavat tehdä tehtäviä tunnin aikana jopa lattialla maaten! Koulun luokat on varustettu digitaalisilla näytöillä, joita voi käyttää joko materiaalin heijastamiseen suoraan tietokoneelta tai valkotauluna, jolloin taululle voi kirjoittaa valkotaulutussilla. Lisäksi oppilailla on käytössään pari tablettia, joita voi käyttää tiedonhakuun.

7. Vieraiden kielten opiskelu

Tyttöni aloitti englannin kielen ”opiskelun” jo kolme vuotta sitten ranskalaisessa koulussa. En halua nyt yleistää, sillä tämäkin on varmasti koulukohtaista, mutta tyttöni opettajat pitivät englannin tunteja vähän silloin kuin oli aikaa… En koskaan nähnyt lapsella oppikirjoja tai monisteita englannista eikä siitä ole edelleenkään annettu minkäänlaista arvosanaa. Nyt kun tyttö tuli suomalaiseen kouluun, hän totesi olevansa pahasti jäljessä täkäläisistä lapsista, vaikka nämä ovat vasta aloittaneet enkun opiskelun syksyllä! Ei ole mikään ihme, jos ranskalaiset ovat niin huonoja muissa kielissä, kun niihin ei selkeästi panosteta ollenkaan! Lisäksi, jos jäisimme Suomeen, tyttö voisi valita halutessaan ensi vuonna ensimmäisen valinnaisen kielensä. Koulussa vaihtoehtoina olivat saksa, ruotsi, espanja ja ranska. Tyttöä harmitti kovasti, kun hän ei voinut aloittaa espanjan opiskelua ensi vuonna...

8. Luokkakoot

Ranskan koulussa luokkien koko vaihteli 25 -30 lapsen välillä. Tällaista lapsijoukkoa oli kaitsemassa ja opettamassa yksi aikuinen (kindergarden-tasolla joissain kouluissa kaksi aikuista). Suomalaisessa koulussa pojan eskariryhmässä on 28 lasta, mutta kolmen opettajan ansiosta lapset voidaan jakaa pienryhmiin. Näissä pienryhmissä lapset ovatkin melkein koko päivän. Tyttöni luokalla on vain 19 oppilasta. Osa tunneista (äidinkieli ja matematiikka) käydään pienryhmissä, jolloin lapsia on vain 8-9.

Johtuukohan sitten kaikista näistä pienistä eroavaisuuksista, että suomalainen koulu on niin arvostettu, kadehdittu ja korkealle rankattu maailmalla? Tiedä häntä, mutta lapset ainakin arvostavat näitä pieniä eroja.


Les différences entre les écoles, partie II

La semaine de vacances d'hiver de mes enfants s'achève et il est temps de reprendre le chemin de l'école.
Voici en core quelques différences entre les écoles finlandaises et françaises selon nos propres expériences.

5. WILMA - une interface web entre les écoles et les parents

WILMA est un portail web que les parents et les écoles utilisent pour communiquer sur tout… et surtout sur tout! Je trouve ce portail très pratique et facile à utiliser. Je peux envoyer rapidement un message à n’importe quel prof pour demander des devoirs, dire que mon enfant est malade ou sur des éventuels problèmes à l’école. Et pareil pour les profs. WILMA a aussi eu des retours négatifs car certains parents ou instituteurs ont eu tendance à utiliser ce système abusivement. C’est vrai qu’il est facile de dire des choses via un message électronique au lieu de se rencontrer face à face. Ou certains parents ont été frustrés par des dizaines de messages sur tous les petits défauts ou des problèmes mineurs de leurs enfants (quelques fois des messages tous les jours du genre « votre enfant a couru dans les couloirs, a tiré sa langue, a oublié son étui, a poussé un camarade, a oublié de tirer la chasse d’eau…). Pour le moment j’apprécie ce système, peut être aussi car ma fille a une institutrice qui a elle-même dit qu’elle ne veut pas utiliser WILMA comme une poubelle à tout sortir ! Il est important de rencontrer des parents en vrai, même pendant cette ère technologique.

6. La vie en classe

La vie en classe a changé depuis mon temps à l’école primaire. Avant les enfants étaient assis le dos droit et les tables bien rangées en rang. Les élèves parlaient uniquement quand le prof l’autorisait.
Dans l’école finlandaise de ma fille tous les pupitres sont des tables hautes ainsi que les chaises. Les pupitres peuvent changer de place selon la matière à étudier. Souvent les enfants travaillent dans les groupes de quatre. Dans quelques classes les pupitres ont été rangés en forme de U. Les enfants peuvent bouger dans la classe ou écrire des notes debout, tant qu’ils ne dérangent pas l’instituteur ou les autres enfants. J’ai même entendu que les enfants dans la classe voisine font leur classe en s’étalant par terre avec leur livre!
Les classes de cette école ont des grands écrans projecteurs à la place des tableaux noirs. Ainsi l’instituteur peut soit écrire sur le tableau avec les feutres spéciaux ou projeter du matériel à partir de l’ordinateur. En plus de ça les élèves ont à leur disposition quelques tablettes qu’ils peuvent utiliser pour la recherche des informations.

7. Les langues étrangères

Ma fille a commencé à ”étudier” l’anglais en France il y a trois ans. Je ne veux pas généraliser, mais j’ai l’impression que dans les écoles françaises on donne des cours d’anglais aux élèves quand il y a du temps… Les classes d’anglais ne se font pas régulièrement, je n’ai jamais vu de livres ou des cahiers d’anglais dans le cartable de ma fille et cette matière n’a jamais été évaluée … Quand ma fille est arrivée en Finlande, les enfants de sa classe avaient commencé l’anglais cinq mois auparavant. Pourtant ma fille se sent complètement dépassée ! Elle a du mal à suivre car elle a déjà des lacunes dans le vocabulaire. Du coup cela ne m’étonne pas du tout que les français sont (en général) assez mauvais en langues étrangères, si l’enseignement n’est pas efficace.
Ma fille aurait pu aussi choisir une deuxième langue étrangère pour l’année prochaine si on restait en Finlande. Elle avait le choix entre allemand, suédois, espagnol et français. Elle était très triste qu’elle ne pouvait pas commencer l’espagnol l’année prochaine... Tous les enfants commencent une deuxième langue étrangère à la première année du collège, à 13 ans. Cette langue est la plupart de temps suédois. Ceux qui aiment les langues étrangères, peuvent prendre une langue en plus à 14 ans.

8. La taille des classes

Dans la classe de mon fils (classe prépa pour la primaire, un peu comme ”grande section” à la maternelle) il y a 29 enfants. Ca parait beaucoup mais il y a trois instituteurs. Donc la plupart de temps les enfants sont divisées en trois groupes.
Dans la classe de ma fille il y a seulement 9 élèves. Une partie des classes (finnois et maths) les enfants sont divisés en plus petits groupes, où il y a 8-9 enfants au plus. Par exemple en mathématiques les enfants sont divisés en groupe par leur niveau. Comme ça les élèves peuvent avoir une attention plus particulière de la part des instituteurs.

Est-ce que toutes ces différences font de l’école finlandaise l’une des meilleures écoles dans le monde? En tout cas le système scolaire finlandais est envié et apprécié en général. Et je peux déjà vous dire que mes enfants apprécient ces différences.

Koulujen välisistä eroista… Osa 1 /// Les différences entre les écoles… Partie 1

Kuukausi suomalaista koulua takana, ja täytyy kehaista että lapset ovat kuin kalat vedessä uusissa luokissaan! Luokkakaverit ja uudet työjärjestykset ovat tulleet tutuiksi. Tytön opettaja sanoi, että tuntuu kuin tyttö olisi ollut hänen luokassaan aina, niin hyvin hän on sopeutunut joukkoon.
Ranskan ja Suomen koululaitokset eroavat toisistaan monella tavalla. Listaan tähän nyt omasta (ja lasten) mielestä olennaisimmat erot (huomioithan, että kaikki alla olevat tiedot saattavat vaihdella eri kuntien sisällä. Puhun nyt vain omien lasteni koulujen eroista):

1. Suomessa koulupäivät ovat paljon lyhyemmät.

Totta siinä mielessä, että Ranskassa alakoulun lasten päivät alkoivat klo 8.45 ja päättyivät klo 16.15. Lukuun ottamatta keskiviikkoa, jolloin koulua on vain 8.45–11.45.
Suomessa esikoululaisen koulupäivät ovat nelituntisia, koulusta pääsee jo klo 12.30. Kolmasluokkalaisen koulupäivät alkavat 8.30 ja 10 välillä, ja pisimmät päivät kestävät klo 15. Useimmiten koulusta pääsee jo klo 14.
Kun sitten rupesin laskemaan varsinaisia koulutunteja, niin Ranskassa lapset ”työskentelevät” laskujeni mukaan vain 22 tuntia viikossa! Miten se on mahdollista, jos he viettävät kokonaisen päivän koulussa?
Pitkän koulupäivän katkaisee lounastauko, joka kestää kaikkinensa puolitoista tuntia! Siihen mahtuu mukaan pitkä välitunti. Vuonna 2014 tulleen koulu-uudistuksen myötä alakoulut alkoivat tarjota ns. iltapäivätoimintaa, joka ei ole pakollista. Tarkoituksena oli keventää lasten pitkää työviikkoa. Jokainen kunta sai itse päättää, minkälaista toimintaa he lapsille tarjoavat ja sen hinnasta. Meidän kunnassamme tätä vaihtoehtoista iltapäivätoimintaa järjestetään tiistai- ja perjantai-iltapäivisin. Lapset, jotka eivät halua osallistua iltapäivätoimintaan (vuosimaksu 15 euroa per lapsi), voivat lähteä kotiin jo 14.45. Muut jäävät kouluun neljään asti. Suomessa lounastauko on paljon lyhyempi. Se selittää osaksi päivien lyhyyden. Koululounaasta vielä sen verran, että Ranskassa lounas on maksullinen, joten osa lapsista syö lounaan kotonaan. Suomessa lounas on lapsille vielä toistaiseksi maksuton, ja hyvä niin!
Suomen lukujärjestyksessä tytölläni on 25 tuntia viikossa, mutta siihen kuuluu ylimääräinen Suomi toisena kielenä -tunti mamu- ja pamu-lapsille sekä kaksi valinnaisen aineen tuntia, joista seuraavassa lisää.

2. Kouluaineet

Ensimmäinen asia, mikä minua ihmetytti lasteni mennessä ala-asteelle Ranskaan, oli että lapset eivät saaneet minkäänlaista lukujärjestystä. Kaikki päivät ovat samanpituisia, ja joka päivä lapsille opetetaan lähes samoja aineita, ns. pääaineita eli ranskaa ja matematiikkaa. Näiden aineiden lisäksi opiskellaan jonkun verran maantietoa ja historiaa (ei tosin ihan alaluokilla). Liikuntaa on kaksi kertaa kaksi tuntia viikossa. Opettajasta riippuen lapset käyvät läpi myös taidehistoriaa ja kuvaamataitoa. Tyttöni aloitti englannin opiskelun toisella luokalla eli ollessaan 7-vuotias, mutta se ei ole tuntunut olevan säännöllistä. Sain sellaisen kuvan, että englantia opetellaan jos kaikelta muulta jää aikaa.
Suoraan sanottuna en voi kuin ihailla suomalaisen koulun lukujärjestystä, joka ei ole paljon muuttunut omista peruskouluajoistani! Äidinkielen ja matikan lisäksi on ympäristötietoa, kuvaamataitoa, musiikkia, liikuntaa, englantia, uskontoa, käsityötä (!!)… Lisäksi tytölläni on yksi tunti viikossa ”Suomi toisena kielenä” -oppitunti ja kaksi valinnaisen aineen tuntia (en tiedä, koskeeko tämän valinnaisjakso kaikkia Suomen kouluja. Itse en ollut aiemmin kuullut, että jo kolmannella luokalla olisi valinnaisaineita). Valinnaisaineita olivat liikunta, musikaalin teko ja ”Matka maailman ympäri” eli tutustuminen muihin kulttuureihin. Tyttöni valitsi viimeisimmän.

3. Kirjoitustyyli

Suomessa on siirrytty kaunokirjoituksesta tekstaamiseen, kun taas Ranskassa sinnitellään edelleen kauniin ja koukeroisen kaunon parissa. Minusta henkilökohtaisesti on harmi, etteivät suomalaiset lapset opi enää kaunokirjoitusta. Sen lisäksi, että se on kauniimpaa, on se minusta alkusoittoa muotojen oppimiselle ja grafiikalle. En voi kuin ihailla, kun näen miten kauniisti lapseni kirjoittivat Ranskassa kaunoa. Sen oppimiseen kuluukin aikamoisesti aikaa, mutta se auttaa lasta hallitsemaan kätensä ja on hyvää motoriikkaharjoitusta. Lisäksi erään ystäväni sanoin: kaunokirjoituksella on helpompi kirjoittaa nopeammin kuin tekstauksella. No, nämä ovat makuasioita.

4. Itsenäisyys

Ehkä suurin ja tärkein ero mielestäni on se, että Suomessa lapset oppivat itsenäisemmiksi aikaisemmin. Lapsen kotiin tuleminen yksin, avaimista ja tavaroista huolehtiminen, kirjojen kantaminen kotiin lukujärjestyksen mukaan... Ne ovat olleet suuria, mutta mielekkäitä tehtäviä omalle tytölleni, jonka olen vienyt aina kouluun kävellen tai autolla Ranskassa, koska se vaan on maan tapa! Tyttö piti koulukirjoja Ranskassa koulussa, nyt ne kulkevat mukana repussa. Hänen on itse tarkistettava joka ilta, mitkä kirjat on vietävä kouluun seuraavana päivänä.


Myöhemmin tulee vielä lisää koulujen eroista...


Les différences entre les écoles…...

Ca fait presque trois semaines que mes enfants ont commencé l’école en Finlande, et il faut dire qu’ils s’y plaisent bien ! Ils ont trouvé de nouveaux copains et se sont bien adaptés au rythme scolaire finlandais. L’institutrice de ma fille m’a même dit qu’elle a l’impression d’avoir eu ma fille dans sa classe depuis toujours, tellement bien elle s’est adaptée!
Les écoles ont beaucoup de différences en Finlande et en France. Ci-dessous je vais lister quelques différences les plus importantes selon moi (et mes enfants). Sachez que je parle uniquement des différences entre les écoles que mes enfants ont fréquentées. On ne peut pas généraliser:

1. Les jours d’écoles sont plus courts en Finlande.

En France les enfants commençaient leur journée à 8h45 et terminaient à 16h15. A l’exception du mercredi où l’école durait du 8h45 à 11h45.
En Finlande mon fils va à l’école tous les jours de 8h30 à 12h30 (classe prépa pour la vraie école). Ma fille, qui est dans la troisième classe (des 9 ans) commence sa journée entre 8h30 et 10h, et finit soit à 14h soit à 15h, ça dépend des jours. Il y aune différence aussi dans la pause déjeuner. En France la pause déjeuner durait 1h et demie! En Finlande tous les enfants mangent à l’école car le repas est gratuit, et la pause dure une demi-heure environ. Après l’école les enfants rentrent seules à la maison. Il n’y a pas de périscolaire, sauf pour les enfants de la première classe (les 7 ans), et dans d’autres communes (fortunées ?!) aussi pour les enfants de la deuxième classe (8 ans.)

2. Les matières

J’ai toujours été étonné en France que les enfants n’ont pas d’emploi de temps imprimé de l’école. Les parents ne savent pas ce que les enfants étudient tous les jours, et comment les journées sont organisées, à part quand il y a des sorties ou de la gym. Sinon une journée d’école en France reste un mystère pour moi. Si j’ai bien compris, à l’école primaire on étudie principalement du français et des maths. Selon les écoles, on commence l’anglais plus tôt ou plus tard. Ma fille a commencé l’anglais en CE1 mais franchement l’enseignement de l’anglais n’a pas semblé être une priorité pour l’école. On l’a étudié quand on a eu le temps. Et je n’ai jamais vu un cahier d’anglais dans les mains de ma fille, et cette matière n’a jamais été évaluée par les profs. En plus de ces matières les enfants ont de la gym, de l’histoire/géo/science (à partir de CE2 /CM1), et selon les instituteurs des arts plastiques.
En Finlande en revanche les enfants reçoivent un emploi de temps avec les horaires et les matières à enseigner. Ma fille a du finnois, maths, sciences naturelles, musique, arts plastiques, anglais, religion (ou éthique si on ne pratique pas une religion), travaux manuels (couture, tricot ou travaux manuels sur bois). L’histoire/géo vient généralement vers 11 ans. EN plus de tout ça ma fille a deux heures de matières optionnelles (elle fait un cours qui s’appelle ”Le tour du monde”) et une heure de plus de finnois (spécial pour des enfants qui viennent d’autres pays).

3. Ecriture

En Finlande les enfants apprennent désormais à écrire en script. On a abandonnée l’apprentissage de la cursive, ce que je trouve personnellement dommage. Ecrire en attaché apprend les premières phases du graphisme. C’est très beau et en plus, comme disait une amie à moi, on écrit beaucoup plus vite en cursif qu’en script. Mais bon, on ne peut pas discuter sur des gouts et des couleurs.

4. Indépendance des enfants

Peut être la plus grande différence entre la France et la Finlande est que les enfants apprennent (par force?) d’être plus indépendantes quand ils commencent l’école. Les enfants vont à l’école tous seules dès 7 ans, ils apprennent à s’occuper de leurs clés et leurs affaires de l’école, ils doivent quelque fois changer de classe dans la journée car les matières sont enseignés par des instituteurs différents Ma fille est très fière de faire de plus en plus de choses elle même. La semaine dernière elle est même allée faire des courses toute seule! Elle a un portable, comme tous les gamins maintenant, pour que je puisse rester en contact avec elle, ce qui est rassurant franchement… !

Je parlerai d'autres différences plus tard...