Minulta on kysytty paljon lasten koulujärjestelyistä. Ja myös Ranskan ja Suomen koulujen välisistä eroista. Tässä postauksessa kerron lyhykäisesti, miten itse olen saanut järjestettyä kouluasiat lapsilleni. Kirjoitan myöhemmin maiden koulujen välisistä eroista.
Lapseni ovat 6- ja 9-vuotiaita. Ranskassa he ovat molemmat alakoulussa (école primaire), 6-vuotias poika ensimmäisellä luokalla ja 9-vuotias tyttö neljännellä. Ranskassa alakoulu kestää viisi vuotta, eli yläkouluun mennään jo 11-vuotiaana.
Aivan ensimmäiseksi muuttoa suunnitellessamme otin yhteyden lasten ranskalaisiin opettajiin ja kysyin, miten he suhtautuisivat viiden kuukauden lähtöömme ja lasten poissaoloon. Kaikki opettajat olivat todella rohkaisevia ja avoimia ja kannustivat meitä lähtemään. Onnekseni lapset ovat verrattain hyviä koulussa ja pitävät koulunkäynnistä, joten opettajat eivät huolehtineet jälkeen jäämisestä tietyissä aineissa, kuten ranskan kielessä tai historiassa ja maantieteessä, jotka alakoulussa painottuvat Ranskan tapahtumiin ja alueisiin. Opettajat antoivat lainaan kirjoja ja opastivat oppimateriaalin hankkimisessa, koska olin päättänyt antaa lapsille tukiopetusta itse ranskan kielessä Suomessa oleskelumme aikana.
Koska koulupäivät ovat Suomessa varsin lyhyet (verrattuna Ranskaan!), ehdin mainiosti pitää lapsille kaksi tuntia ranskan oppitunteja viikossa koulupäivän jälkeen. Tyttö kirjoittaa noin kerran kuussa ranskalaiselle luokalleen artikkelin jostain Suomeen liittyvästä aiheesta, jonka luokkatoverit lukevat yhdessä. Osa artikkeleista julkaistaan luokan omassa lehdessä. Eli tyttöni toimii ulkomaisena kirjeenvaihtajana! Ensimmäinen artikkeli koski saunaa ja seuraavaksi kirjoitamme laskiaisperinteistä!
Mainitsin jo aiemmissa postauksissa, että lasten ilmoittaminen suomalaiseen kouluun oli älyttömän helppoa! Koska lapsilla on suomalainen henkilötunnus, homma hoitui parilla puhelulla ja yhden lomakkeen täytöllä. Halusin ehdottomasti laittaa lapset ihan tavalliseen suomalaiseen kouluun. Monet kysyivät, miksen laittanut heitä suomalais-ranskalaiseen kouluun. Ensinnäkin niitä on vain muutama Suomessa (Helsinki, Turku ja Tampere ja ehkä muutamia luokkia yksittäisissä kouluissa). Ja näissä kouluissa suomen kielen taidon tulee olla erittäin hyvä. En usko, että omien lasteni kielitaito olisi riittänyt. Lisäksi näiden koulujen koulupaikat ovat erittäin haluttuja. Ja kaikkein tärkein kriteeri oli se, että halusin koulun olevan lähellä kotia. Ja kyllähän suomalaisessa koulussa pääsee paremmin sisään kieleen ja kulttuuriin.
Lasten suomalainen koulu löytyi 400 metrin päästä uudesta kodistamme. Tyttö menee kouluun ihan yksin (mikä eroaa ranskalaisesta käytännöstä, siitä lisää myöhemmin), esikoulupojan vien ja haen joka päivä.
Ensimmäinen koulupäivä jännitti äitiä varmaan enemmän kuin lapsia, mutta onneksi pääsimme tutustumaan tyhjiin koulutiloihin jo ennen koulujen alkua eli juuri ennen loppiaista. Meille esiteltiin kaikki tärkeimmät koulun tilat ja omat luokat. Suureksi ilokseni molemmat lapset pääsivät samaan kouluun, ja heidän luokkansa ovat samalla käytävällä.
Ensimmäinen koulupäivä meni yli odotusten! Opettajat ovat aivan ihania ja luokkien lapset ovat ottaneet lapseni hyvin vastaan. Lapset saivat uusia kavereita. Poikani koulurytmi muuttui aivan täysin, sillä hän tavallaan hyppäsi Ranskan ekalta luokalta esikouluun eli takaisin ”kindergarden”-tyyppiseen maailmaan. Lyhyet päivät kuluvat leikkien, laulaen, piirtäen ja ulkoillen. Tuore kolmasluokkalainen tyttöni ei pidä uusia koulutunteja liian vaikeina, vaikka kirjoitus tuottaakin vielä hiukan vaikeuksia.
Kaiken kaikkiaan mitä onnistunein koulunaloitus!
TEXTE FRANCAIS
J’ai reçu pas mal de demandes concernant la scolarisation de mes enfants. Et aussi sur les différences entre les écoles françaises et finlandaises. Dans cet article je vais me concentrer sur les choix de l’école en Finlande et sur les préparatifs avant le déménagement. J’écrirais plus tard sur les différences.
Mes enfants ont 6 et 9 ans. En France mon fils est donc en CP et ma fille en CM1. En Finlande l’école primaire commence à 7 ans et elle dure 6 ans. Les enfants vont au collège à 13 ans. Alors comme mon fils n’a pas encore 7 ans, je ne pouvais pas l’inscrire à l’école primaire même si son niveau l’aurait peut être permis (vu qu’il sait déjà lire et un peu écrire). Il est donc dans une classe dite préparatoire (preschool en anglais). C’est une année obligatoire pour tous les enfants, mais les journées sont plus courtes qu’à l’école primaire et les journées ressemblent plus à ce que les enfants font à l’école maternelle en France.
Quand j’ai commencé à préparer notre départ, j’ai tout premièrement contacté l’école de mes enfants en France et j’ai demandé aux instituteurs ce qu’ils pensaient de notre projet. Est-ce qu’ils seraient d’accord que les enfants quittent l’école pendant 5 mois, seraient-ils pas en retard par rapport à leurs copains de classe à notre retour, est-ce qu’ils devraient doubler la classe… Les instits étaient tous très encourageants et ouverts à notre projet. Surement aussi parce que j’ai de la chance d’avoir des enfants qui travaillent bien à l’école et qui aiment apprendre. Je ne voulais portant pas prendre de risques, donc j’ai décidé de donner des cours de français aux enfants en Finlande pour qu’ils n’aient pas trop de lacunes. Surtout à mon fils qui vient d’apprendre à lire et à écrire… Les instits nous ont beaucoup aidés en prêtant des livres et en donnant des conseils au niveau du matériel d’apprentissage.
Comme les journées d’école sont plus courtes en Finlande qu’en France (je vais en parler plus tard dans un autre article), j’ai le temps de faire des cours de soutien en français après la « vraie école ». En plus de ça ma fille écrit de petits articles sur la Finlande à sa classe. Quelques-uns des articles seront publiés dans le journal de classe. Ca fait de ma fille une correspondante étrangère en quelque sorte! Le premier article était consacré au sauna et le prochain sur les traditions du Mardi Gras !
Beaucoup m’ont demandé pourquoi je ne voulais pas mettre mes enfants dans une école franco-finlandaise ici en Finlande. Tout d’abord il y a très peu de ces écoles en Finlande (trois écoles et peut-être quelques classes spécialisées dans certaines écoles). Ces écoles sont très demandées et les enfants doivent avoir un très bon niveau de finnois et de français (pour le français, ça dépend du niveau de la classe). Je pense que le niveau du finnois de mes enfants n’aurait pas été suffisant. Mais le plus important pour moi était de trouver une école près de notre nouvelle maison. Et cela va sans dire que l’intégration à la langue et la culture finlandaise est plus facile et profonde dans une école unilingue.
La nouvelle école des enfants est seulement à 400 mètres de chez nous. Ma fille va à l’école toute seule, mais j’amène mon fils tous les jours à l’école, comme en France.
Le premier jour d’école la maman était plus nerveuse que les enfants, je crois! Heureusement on avait eu la chance de visiter les locaux de l’école deux jours avant la rentrée. Et on a eu de la chance ! Mes enfants sont dans la même école, ce qui n’était pas sur au début. Et leurs classes sont dans le même couloir!
Le premier jour était une réussite! Les nouvelles institutrices sont superbes et les enfants ont eu tout de suite de nouveaux copains. Selon eux l’école n’est pas du tout difficile !
On espère que ça continue comme ça !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti